Naskalit barrikadeilla

Opetusharjoittelija mallia -72
Nimi: Hannu Tommola, ikä: 27

Olitko kouluaikanasi ns. levoton oppilas?

- Kyllä tavallaan. Keskikoulun viimeisillä luokilla, kolmannelta viidennelle sain aika paljon istumisiakin.

Miksi sinusta tulee opettaja?

- En minä vielä kouluaikanani osannut ollenkaan arvata, että minusta tulisi opettaja. Yliopistolla menin lukemaan kieliä ja sitten ikään kuin itsestään jouduin opettajaksi.

Jouduit? Onko yleistä, että opettajaksi ”joudutan”?

- Valitettavan yleistä. Nimenomaan kielten opettajien kohdalla asia on näin. Tuleva opettajainkoulutuksen uudistus muuttaa tätäkin tilannetta parempaan suuntaan.

Mitä muutoksia koulussa on tapahtunut sitten sinun kouluaikasi? Ovatko esimerkiksi oppilaiden kiinnostukset muuttuneet?

- Ulkonaisesti koulu ei ole suurestikaan muuttunut. Tietysti riippuu paljon siitä, mistä koulusta on kysymys. Sen sijaan oppilaitten kiinnostukset ovat muuttuneet melkein täysin. Minun kouluaikanani teinikunta järjesteli vain hippoja ja muuta vastaavaa. Nykyinen yhteiskunnallinen aktiivisuus puuttui kokonaan.

- Oppilaitten ja opettajien välisissä suhteissa ei myöskään ole tapahtunut suuria muutoksia. Oppilaat sanovat vain tänään sanottavansa suoremmin. Edelleenkin riippuu ihan opettajasta, pystyykö hän luomaan luottamukselliset suhteet oppilaisiinsa.

Millaiseksi koet kolmiyhteyden opettaja, opetusharjoittelija, oppilas?

- Tällä hetkellä nämä kaikki ovat toisistaan selvästi erottuvia ryhmiä. Opetusharjoittelija on jollain lailla kahden muun ryhmän välissä. Toisaalta opettajat eivät suhtaudu opetusharjoittelijoihin alkuunkaan tasavertaisesti, ja toisaalta meiltä puuttuvat kaikki mahdollisuudet luoda suhteita oppilaisiin.

- Nykyinen opetusharjoittelu käsittää niin voittopuolisesti teoreettisia luentoja ja kankeita harjoitustunteja, että sellaisia tilanteita ei pääse syntymään, joissa me pääsisimme oppilaitten kanssa tekemisiin. Tämän eristyneisyyden huomaa hyvin ruokalassakin. Siellä me syömme erillään oppilaista omassa nurkassamme. Opettaja on meidän yläpuolella jo pelkästään nykyisestä auskultanttien arvostelusta johtuen.

Nassu: Mitä merkitsee sanonta ’to fall in love’?
Ääni: Vaipua loveen.
(Veikko N:o 3 1971, 29)

Nassu: Kuka on Suomen kansalliskirjailija?
Ääni: Sir Alec Stone. (Veikko N:o 3 1971, 29)
Mitä mieltä olet opetusharjoittelijoiden arvostelusta?

- Siitä löytyy kyllä monenlaisia vikoja. Ensinnäkin arvosanojen antamisen voisi kokonaan poistaa. Sen väitetään jotenkin takaavan opettajien tason. Siten se olisi ”oppilaitten suojelua”. Väite on mielestäni kuitenkin täysin käsittämätön. Nykyään nimittäin kaikki auskultantit menevät huonommilla tai paremmilla papereilla läpi. Näin ollen nykyinen arvostelu ei vaikuta ollenkaan siihen, että ”taso säilyisi”. Vaikuttaa vähän siltä, että se ”oppilaiden suojelu”, josta päättävät tahot arvostelun yhteydessä puhuvat, merkitsee vain ”parhaiden” opettajien siirtymistä Helsingin seudulle.

- Silti monet auskultantitkin kannattavat numeroarvostelua. He pelkäävät jotenkin kärsivänsä vääryyttä, jos arvosanat poistuisivat. Nämä auskultantit eivät oikein tunnu ymmärtävän, että kaikki eivät voi saada parhaita papereita.

Pitäisikö oppilaat saada mukaan auskultanttien arvosteluun?

- Ilman muuta. Kun minä äsken puhuin arvostelun poistamisesta, tarkoitin, että arvosanat pitäisi poistaa; kyllä arvosteleminen sinänsä on paikallaan. Ja tässä arvostelemisessa pitäisi oppilaita käyttää hyväksi. Esimerkiksi harjoitustuntien kritiikkiin voisi muutama oppilas osallistua. Tällöin opettajat ja auskultantit saisivat tietää, miten opetus on ”mennyt perille”. Se vaikuttaisi varmasti kyseisen aineen opetukseen.

- Nykyisessä harjoittelusysteemissä on vielä vähän merkillistä se, että opettajien tunteja ei arvostella, eikä niistä pidetä kritiikkiä. Niitä meidän pitäisi matkia, vaikka mikään ei takaa niiden erinomaisuutta.

Onko auskultanteilla oikeusturvaa?

- Eipä juuri. Edes arvosanasta ei voi valittaa minnekään. [Arvostelun johdosta voi kyllä suorittaa kantelun kouluhallitukseen. Vast. päätoimittajan huom.]

Mitä mieltä olet nykyisen opetusharjoittelun pedagogisesta puolesta?

- Se pedagoginen tieto, mikä ylipäänsä annetaan, annetaan heikossa muodossa. Meillä on ollut kerran viikossa yleispedagoginen luento. Se on ajoitettu huonosti; raskaan koulupäivän jälkeen ei oikein jaksa olla kiinnostunut käsiteltävistä asioista. Sitä paitsi luennot ovat usein täysin teoreettisia ja idealistisiakin. Normaalilyseon opettajien esitykset taas ovat olleet liiankin illuusittomia.

- Luentosarjan lisäksi järjestetään myös pedagogisia seminaareja. Niissä me keskustelemme 10-20 hengen ryhmissä eri pedagogisista kysymyksistä. Tätä pidän pedagogisen koulutuksen parhaana osana.

Miksi sinä olet alkanut opiskella nimenomaan venäjän kieltä?

- Syitä on moniakin. Ensinnäkin venäjä on tänään maailmankieli, jota tarvitaan yhä enemmän. Lisäksi minuun on vaikuttanut se yksipuolisuus, mikä kielten osaamisessa vallitsee. Germaaniset kielet englanti, saksa ja ruotsi ovat tavattoman yliotteen muihin kieliin verrattuna. Yhtenä syynä vielä oli venäjän kielen tietty eksoottisuus.

Millainen on venäjän kielen asema Suomessa?

- Yleisesti ottaen venäjä on vielä aliarvostettu kieli. Tilanne on ainakin opiskelijoitten keskuudessa muuttunut. Pitäisi vain turvata venäjän kielen asema kouluissa. Toisaalta venäjää ei ymmärretä vielä samalla tavalla välineeksi kuin esim. englantia. Kuitenkin nykyään tarvitaan yhä enemmän venäjänkielentaitoisia eri alojen eksperttejä.

Ovatko auskultantit kiinnostuneet yleisestä koulun kehittämisestä vaiko vain omasta asemastaan?

- Aika paljon ilmenee fakkiutumista omaan aineeseen. Vielä huolestuttavampaa on se, että moni auskultantti ei ole kiinnostunut edes siitä. Jouduttuaan opetusharjoittelun rattaisiin moni pyörii vain tahattomasti niiden mukana. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että vaikka auskultointi on kovaa työtä, siitä ei makseta palkkaa.. Siksi valtaosa auskultanteista joutuu opetusharjoittelun ohessa käymään ansiotyössä. Jo pelkkä aika tuntuu loppuvan kesken, jos aikoisi harrastaa koulupoliittisia asioita. Sinänsä kiinnostusta olisi, se ei vain pääse esiin.

Kuva: Veikko N:o 5 1973, 1.

Lopuksi ajankohtainen kysymys: Mitä mieltä olet yhteiskuntaopin opetuksen uudistamisesta, siihen liittyvästä kampanjasta ja yleisemmin siitä yhteiskunnallisesta roolista, mikä koululla on ja sillä pitäisi olla?

- Kampanjan päämäärät ovat todella korkealla. Ne ovat niin vahvat, ettei ole ihme, että tietyt piirit ovat niitä voimakkaasti vastustaneet. Itse olen kampanjan tavoitteiden takana. Mielestäni on positiivista, että opetuksella pyritään tukemaan kansanvaltaisia uudistuksia yhteiskunnassa ja kasvattamaan oppilaita kansainvälisyyteen.

- Näiden päämäärien saavuttamiseksi pitää uudistaa muittenkin oppiaineitten kuin pelkästään yhteiskuntaopin yhteiskunnallinen aines. Tässä ei pidä liikaa korostaa oppikirjojen merkitystä; käytettävä oheismateriaali ja opettajan asennoituminen vaikuttavat myös paljon opetuksen yhteiskunnalliseen olemukseen.
(Lyytinen 1972)

Hissannassu: Ja sitten Crassus otti ja heitti henkensä.
Takariviltä: Kuinka pitkälle se lensi?
(Veikko N:o 4 1971, 31)

Naskalit nostavat päätään
Ensin on rehtori.
Sitten tulevat opettajat.
Sitten oppilaat.
Sitten tulevat auskultantit.

Ottaakohan niitä päähän? ”Se on normaalia valmistautumista työhön.” ”Palkkaa pitäisi saada. On ikävää tehdä työtä ilmaiseksi vuoden ajan.” ”Systeemi ottaa aivoon. Yleispedagoginen valmistus on täyttä puppua.” ”Hierarkia ottaa aivoon.”

Auskultanttien huoneessa vallitsee vaisu, passiivinen tunnelma. Ei oikein tunnuta välitettävän. Ensin kestetään kaksitoista vuotta koulua, sitten muutama vuosi opiskelua. Mitä merkitsee enää yksi vuosi kaiken tämän jälkeen?

Muutamat tuntuvat kuitenkin välittävän. Viime lukuvuonna [1969-1970] toimi ensimmäistä kauttaan Helsingin Auskultantit ry/rf. ”Yhdistyksen tarkoituksena on valvoa auskultanttien ammatillisia, oikeudellisia ja sosiaalisia etuja sekä osallistua opetusharjoittelun kaikinpuoliseen kehittämiseen.”

”Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan a) tekemällä esityksiä ja aloitteita viranomaisille ja opetusalan järjestöille; b) olemalla yhteistyössä samansuuntaisten päämäärien hyväksi toimivien yhteisöiden kanssa; sekä c) toimeenpanemalla valistus- ja neuvottelutilaisuuksia ja harjoittamalla tiedotus- ja julkaisutoimintaa.” Tällä hetkellä yhdistys pyrkii toimimaan painostusjärjestön tapaan.

Yhdistys pyrkii saamaan mukaan toimintaan mahdollisimman paljon auskultantteja. Suurin osa Helsingissä auskultoivista onkin yhdistyksen jäseniä, mutta he ovat todella enimmäkseen passiivista joukkoa. Onkohan hallitus etääntynyt liiaksi jäsenistöstä?

Auskultanttiyhdistyksen tähän mennessä ehkä merkittävin aikaansaannos on kriittisten työryhmien perustaminen. Työryhmät ovat ainekohtaisia, ja niiden ”työ koostuu epäkohtien etsimisestä ja tiedostamisesta kussakin harjoitteluaineessa, parannusehdotusten laatimisesta ja niiden saattamisesta päättävien elinten tietoon”. Kriittiset työryhmät kiinnittävät huomiota mm. kritiikkeihin, tuntisuunnitelmiin, itse harjoitustunteihin ja kuuntelutunteihin.

Yhdistys on laatinut myös suppeahkon muistion opettajainvalmistuksesta. Tämän lukuvuoden aikana tulee [tai on jo tullut] eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esitys laiksi opettajien valmistuksesta.

Auskultanttiyhdistyksen hallitus pitää kokouksiaan Vanhan kabineteissa. Se on ehkä etääntynyt jäsenistöstään, mutta mikä tärkeintä: auskultanteilta puuttuu täysin kontakti oppilaisiin. Hehän kai ovat pääasia koulussa.

Jutelkaa naskaleiden kanssa. Ihmisiä ne vaan ovat. Mutta älä vaan erehdy teitittelemään niitä.
(Nimetön 1970b)