Vanhat Norssit ry Historiikin etusivulle 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Videot













Suomalaistuva pääkaupunki

Helsingistä alkoi vasta 1830-luvulla muodostua vähä vähältä kaupungin oloinen Suomen Suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Säännöllinen veneliikenne Kauppatorilta Kaivopuistoon sekä sieltä Viaporiin alkoi vuonna 1838. Diligenssiliikenne, jota hoidettiin hevosvetoisilla vaunuilla, aloitettiin seuraavana vuonna Kauppatorilta Kaivohuoneelle.

Kaupunki alkoi kuitenkin kehittyä vilkkaammin vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin. Katuja ryhdyttiin valaisemaan kaasulyhdyillä vuonna 1861. Seuraavana vuonna avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie ja sitä seuraavana vuotena aloitettiin viertoteiden [maanteiden] rakentaminen Turkuun sekä Hämeeseen päin. Hevosomnibussiliikenne käynnistyi Kaisaniemestä Vanhaan kaupunkiin vuonna 1876, ja ensimmäinen polkupyöräliike avattiin Helsinkiin vuonna 1884. Junien paikallisliikenne aloitettiin vuonna 1886.


K. Heikkilä: Helsinki vuonna 1903. Valistuksen maantieteellinen opetustaulu.

Vuonna 1887 perustettiin Helsingin Omnibussiosakeyhtiö, joka alkoi seuraavana vuonna liikennöidä hevosvetoisesti Töölöstä Kaivopuistoon. Uusi Raitiotie- ja Omnibussiosakeyhtiö perustettiin vuonna 1890. Se aloitti vuonna 1891 kaupungissa hevosraitioliikenteen, siirtyi sähköraitioliikenteeseen kymmenen vuotta myöhemmin ja otti vuonna 1907 käyttöön ensimmäiset kaksiraiteiset raitiolinjat.

Lauttasaaressa, joka ei kuulunut Helsinkiin, vaan Huopalahden kuntaan, toimi vuosina 1913-1917 oma hevosraitiotie. Ensimmäiset naisrahastajat astuivat raitiovaunuihin vuonna 1917. Raitioverkko laajeni sitten vuosina 1925-1928 Käpylään ja Pasilaan, ja vuonna 1928 Oy Omnibus Ab:n punaiset Reo-merkkiset linja-autot alkoivat liikennöidä Munkkiniemeen sekä Haagaan.
(HKM 2006b; HKT 1921, 65, 135-137, 280-281; HKT 1931, 118-119; HKT 1939, 20-23, 28,29; HKT 2006, 7)


Raitiovaunulippu vuodelta 1911. Lipusta näkyvät sekä linjat että leimauksen kellonaika.

Raitiovaunulinjojen pituus, kapasiteetti ja ulottuvuus 1920-luvulla on esitetty seuraavassa taulukossa.

Vuosi

Liikenne-
pituus
km.

Matkus-
tajia
milj.

Raitiolinjat

1920

23,24

40,44

Sörnäisten linja; Töölön linja;
Hietalahden linja; Lapinlahden linja

1925

31,70

51,78

+ Käpylän linja

1928

 

 

+ Pasilan linja









(HKT 1921, 280-281; 1931, 202, 206-207; Estlander 1931, 136-137, 145)


V. Ylinen: Raitiovaunu Kruununhaassa vuonna 1916.
Valistuksen maantieteellinen opetustaulu.

Helsinki oli 1920-luvulla kotimaisen mittapuun mukaan suomalaistuva suurkaupunki, mutta Itämeren piirissä vielä pikkukaupunki. Kaupungissa oli vuonna 1920 kaikkiaan 36 512 asuntoa. Niissä asui 162 030 henkilöä, noin 1.83 ihmistä kussakin huoneessa, jollaiseksi keittiötkin tuolloin laskettiin. Hieman yli kolmannes asukkaista oli syntynyt Helsingissä ja vajaat kaksi kolmannesta muualla maassa. Ruotsinkielisen väestön osuus oli kuitenkin vielä noin kolmannes koko pääkaupungin asujaimistosta.

Helsingissä oli lukuvuonna 1929/1930 kaikkiaan 22 suomenkielistä oppikoulua, joissa toimi 209 luokkaa, ja 13 ruotsinkielistä oppikoulua, joissa toimi 134 luokkaa. Suomenkielisten oppikoulujen 6 584 oppilaasta oli poikia 3 019. Yli viidennes heistä, 650 poikaa nautti oppikouluopetusta Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. Heistä asui 611 oman aikansa Helsingissä, jonka kartta on tämän alaluvun lopussa.

Kaupungin kasvu oli hidastanut vuonna 1918 käydyn Vapaussodan seurauksena. Sitä seuranneella rauhan vuosikymmenellä, 1920-luvulla kaupungin väestö sen sijaan kasvoi vajaa 40 prosentilla, ja asuntokanta peräti 60 prosentilla. Se merkitsi asumisväljyyden merkittävää lisääntymistä. Kun sitten tultiin uudelle vuosikymmenelle, 1930-luvulle asuntoja oli jo 58 000 ja niissä asui 210 000 henkilöä. Yhden huoneen hellahuoneistot, joissa oli niin kutsuttu hellakakluuni sekä lämmitystä että keittämistä varten, olivat kuitenkin vielä yleisiä etenkin työväestön asuttamissa taloissa.
(HKT 1921, 65, 135-137, 280-281; HKT 1931, 118-119; HKT 2006, 7)


Huone hellakakluunilla.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo (HKI 1997, 228)


A. E. Järvinen: Paremman väen olohuone 1908. Kuva: Norssi 2008.

Ensimmäinen maailmansota ja Vapaussota olivat aiheuttaneet Suomessa voimakkaan inflaation ja pula-ajan. Talouselämä toipui ja saavutti uudelleen vakautensa vasta vuonna 1925. Valtion ja kuntien virkamiehet sekä vapaiden ammattien harjoittajat luettiin 1920-luvulla virkamiehiin. Niin sanottu keskiluokka oli pieni. Siihen laskettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1940 kuuluvan vain 10 prosenttia koko maan väestöstä. Se koostui kauppiaista, teollisuuden ja kaupan toimihenkilöistä, opettajista ja alemmista virkamiehistä.

Teollisuusväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä oli kasvanut vuosina 1870-1912 viidestä prosentista 12 prosenttiin. Virkamiehiä, keskiluokkaa ja työväestöä voitiin kuitenkin pitää ensimmäisinä moderneina kuluttajaryhminä.
(Ahlqvist & Raijas 2005, 124-125)


Helsingin kaupunginosat ja yhdistetyt alueet vuonna 1930.
He, Ku, Kä, Me, Pa, To, Va, Vk, Mu, Ha olivat Helsinkiin yhdistettyjä alueita.
(Waltari & Blomberg 1941, 11)

Helsingin väestön kasvu kaupunginosittain 1910-1946

N:o

Kaupunginosa

1910

1920

1930

1940

1946

KANTAKAUPUNKI

112 740

148 706

203 175

247 428

286 496

1.

Kruununhaka

9 118

10 885

12 809

14 348

15 916

2.

Kluuvi

4 963

4 431

3 648

3 612

3 973

3.

Kaartinkaupunki

4 244

4 269

4 084

3 868

4 572

4.

Kamppi

16 735

18 704

20 872

21 628

24 534

5.

Punavuori

7 434

8 828

9 214

9 749

10 597

6.

Eira

9 021

11 674

10 935

12 380

13 719

7.

Ullanlinna

15 495

17 015

19 252

20 267

22 543

8.

Katajanokka

3 700

5 057

5 200

4 406

5 230

9.

Kaivopuisto

989

959

932

869

964

10.

Sörnäinen

5 950

7 760

9 023

12 113

13 596

11.

Kallio

15 242

19 450

25 425

33 858

36 131

12.

Alppiharju

6 314

10 959

15 458

19 941

23 537

13.

Etu-Töölö

916

6 520

22 767

26 608

29 596

14.

Taka-Töölö

4 418

6 079

11 913

26 166

31 682

15.

Meilahti

n.a.

32

132

1 591

6 526

16.

Ruskeasuo

--

--

541

645

891

17.

Pasila

--

3 006

2 364

1 873

2 214

18.

Laakso

--

--

--

--

--

19.

Mustikkamaa - Korkeasaari

--

--

--

--

--

20.

Länsisatama

432

424

422

300

296

21.

Hermanni

3 569

3 434

2 622

2 405

2 584

22.

Vallila

712

4 662

14 078

15 290

15 538

23.

Toukola

838

755

1 769

1 881

1 993

24.

Kumpula

::

::

::

::

::

25.

Käpylä

--

--

3 999

4 651

8 611

26.

Koskela

--

--

--

865

1 184

27.

Vanhakaupunki

::

::

::

::

::

 

Muut alueet rautatien länsipuolella

1 050

987

1 512

2 119

2 800

 

Muut alueet rautatien itäpuolella

1 032

1 839

2 791

4 440

5 349

52.

Suomenlinna

568

977

1 073

1 101

1 558

53.

Ulkosaaret; Länsisaaret

n.a.

n.a.

340

454

362

 

 

 

 

 

 

 

ESIKAUPUNGIT

--

--

--

--

51 054





(HKT 1966, 69; HKT 1976, 13)

Helsingin väestötietoja 1920 – 1946  

Vuosi

Helsingissä
syntyneet

Muualla
syntyneet

Ulko-maat

Miehiä

Naisia

Suomen-kielisiä

Ruotsin-kielisiä

Yhteensä

1920

58 672

  99 328

~4 030

  69 210

  92 820

103 205

53 727

162 030

1930

74 917

135 267

8 076

  93 200

126 642

152 510

62 579

219 842

1938

n.a.

n.a.

5 088

  98 487

138 238

n.a.

n.a.

236 725

1940

n.a.

n.a.

   2 827

105 777

146 707

n.a.

n.a.

252 484

1946

n.a.

n.a.

n.a.

143 848

197 750

268 293

72 305

341 598

(HKT 1921, 65; 1931; 1938, 32-33, 37, 39, 44-45, 47; 1940/1941, 42; 1949, 38-39)


T. Björnström. Helsinki vuonna 1917. Valistuksen maantieteellinen opetustaulu.

Pääkaupungin oppikouluoloista saa käsityksen seuraavasta taulukosta.

Lukuvuosi

1919/        
1920

1929/
1930

1973/
1974

Oppikouluja yhteensä

18

35

72

Oppilaita yhteensä

  • joista poikia

6 093
2 938

10 490
4 776

42 272
19 342

Suomenkielisiä oppikouluja

  • luokkia
  • oppilaita
  • poikia
  • tyttöjä
  • opettajia
  • ylioppilaita keväällä

8
n.a.
2 909
1 407
1 502
199
116

22
209
6 584
3 019
3 565
n.a.
n.a.

59
n.a.
37 631
17 115
20 516
n.a.
2 582

Ruotsinkielisiä oppikouluja

  • luokkia
  • oppilaita
  • poikia
  • tyttöjä
  • opettajia
  • ylioppilaita keväällä

10
n.a.
3 184
1 531
1 653
266
140

13
134
3 906
1 757
2 149
n.a.
n.a.

13
n.a.
4 641
2 227
2 414
n.a.
464

 

 

 

 

10-19 -vuotiaita poikia kaikkiaan

13 561

14 780

31 753

(HKT 1921, 135-137; 1931; 118-119; 1974, 12; 1975; 143-144)

Taulukon perusteella on laadittu seuraava taulukko. Siitä voidaan todeta Vapaussodan jälkeinen lähtökohtatilanteen suhde- ja prosenttilukuja sekä niiden kehittyminen vuosiin 1930 ja 1974 saakka.

Lukuvuosi

1919/
1920

1929/
1930

1939/
1940

1973/
1974

Oppilaita / oppikoulu keskimäärin

  • suomenkieliset
  • ruotsinkieliset

339
364
318

300
299
300

306
336
254

587
638
357

Oppilaita / opettaja

  • suomenkielisiä
  • ruotsinkielisiä

13
15
12

n.a.
n.a.
n.a.

14
16
10

n.a.
n.a.
n.a.

Oppilaita / luokka

  • suomenkielisiä
  • ruotsinkielisiä

n.a.
n.a.
n.a.

31
32
29

29
31
25

n.a.
n.a.
n.a.

Poikaoppilaita kaikista pojista 10-19 v

  • suomenkielisiä
  • ruotsinkielisiä

21.67 %
10.38 %
11.29 %

32.31 %
20.43 %
11.89 %

32.29 %
22.78 %
9.51 %

60.91 %
53.90 %
7.01 %

Helsinkiläiset ylioppilaat

  • suomenkielisiä
  • ruotsinkielisiä

256
45.31 %
54.69 %

n.a.
n.a.
n.a.

n.a.
n.a.
n.a.

3 046
84.76 %
15.23 %

Kielisuhteet

  • suomenkielisiä
  • ruotsinkielisiä

 

63.69 %
33.16 %

 

69.37 %
28.47 %

 

n.a.
n.a.

 

89.88 %
10.11 %



Pitkien välimatkojen Suomi ja kasvava Helsinki alkoivat 1920-luvulla myös autoistua.
Hispano Suiza vuosimallia 1914. Kuva: Erkki Nordberg 2008.


Volvon ensimmäinen kaupallinen malli ÖV 2 vuodelta 1927.
Kuva: Bilia Oy.


Rugby Touring 1924. Kuva: Vehoniemen automuseo; Raimo Myllyoja.