Auskultaation käytäntö

Naskali: Olio, joka pitkän ja toivorikkaan kierroksen jälkeen on vihdoin [raasu!] päätynyt loiseksi Norssin avariin / ahtaisiin suojiin; käytösohjeet on niille julkaistu Veikon 2 / 57 numerossa sivulla 12 – tule, näe ja osta!
Joutomies: Voimistelun, urheilun ja terveysopin naskali.
Xantippa: Huomattavien naisnaskaleiden kunnianimi.
(Veikko N:o 3 1958, 23)

Norssin pojat olivat jo vuonna 1924 päättäneet, miten auskultantteihin piti suhtautua (Waltari 1924). Rehtori Rafael Holmströmillä oli myös oma hierarkiansa: Ensin on rehtori ja sitten tulevat opettajat järjestyksessä yliopettajat, vanhemmat lehtorit, nuoremmat lehtorit, apulaislehtorit, opettajat ja tuntiopettajat – sitten seuraavat oppilaat ja tämän jälkeen auskultantit (Luukko 2007, 15). Veikko teki naskaleihin suhtautumisesta laajahkon haastattelututkimuksen vuonna 1954.

Onko teillä kokemuksia virkatunneista?

Virkatunnit, vanha tuttu Norssin elämänmenoon kuuluva asia oli syksyllä 1954 ollut tavallista enemmän esillä keskusteluissa. Veikko teki asiasta haastatteluja silloisten nykynorssien keskuudessa. Ala-aulasta pyydystettiin käsiin pari kolmasluokkalaista ja tiedustelimme, millaista heidän luokassaan on virkatunneilla.

”Jos naskali heti tunnin alussa lyö nyrkin pöytään ja kirjoittaa pari nimeä muistiin ja jos hänellä vielä on hauska aihe, voi tunti mennä hyvinkin. Vetoaminen luokan kiltteyteen ei sen sijaan meillä auta.” Kun kysyimme, miten luokka suhtautuisi sellaiseen, että sitä mahdollisesti rangaistaisiin jäljestäpäin, väittivät pojat, että se herättäisi pahennusta. ”Se olisi kieroa, kun ei kerran koskaan ennenkään ole ollut mitään seurauksia uhkailuista. Jos rangaistus tulisi useammalle, sellaisillekin, jotka tavallisesti ovat ’hyvissä kirjoissa’, se ehkä auttaisi.”

Vähemmän toivorikkaita olivat seuraavat haastateltavat, kaksi seitsemäsluokkalaista, jotka tosin tunnustivatkin luokkansa poikkeuksellisen levottomaksi. Katsomme turvallisemmaksi jättää julkaisematta, mitä he kertoivat virkatuntikokemuksista yleensä. He väittivät, että luokan käyttäytyminen virkatunneilla on suoraan verrannollinen sen asenteeseen tavallisilla tunneilla.

Kuitenkin heillä oli myös myönteisiä kokemuksia joistakin naskaleista, jotka tavanomaisen uhkailun sijasta olivat opettaneet järkkymättömän rauhallisesti korkeintaan vain väliin keskustellen jonkin sanan levottomimpien tyyppien kanssa. Yleensä oli suhtauduttu miehiin rauhallisemmin kuin naisnaskaleihin, joilla kuitenkin kuulemma joskus oli erinomainen taito vedota luokan ritarillisuuteen, ”jota meissä paljon parjatuissa ’nykyajan kurittomissa nuorissakin’ sentään on.”

Keskustellessamme niistä keinoista, joilla luokkaa oli koetettu rauhoittaa, päätyivät haastateltavamme yleensä kielteisiin havaintoihin. Kolmen tunnin yhteisistuminen ei ollut auttanut, ja yksityisrangaistuksen uhatessa oli haluttu yhteisesti suojella syyllistä. Kuitenkin kuulsi keskustelun läpi hienoinen tyytymättömyys asiain tilaan. ”Joskus kyllästyttää metelöinti, ja silloin voi järkevyyden puuska panna töihin virkatunneillakin.”

Lopuksi kurkistettiin myös barrikadin toiselle puolelle. Naisauskultantti, joka oli pitänyt hyvin hyviä harjoitustunteja tunnusti, ettei hänkään ollut onnistunut hallitsemaan kaikkia virkatuntejaan. Ainoa tulos eräästä päivän viimeisestä tunnista oli ollut, että hän sai seitsemännen luokan pysymään seinien sisällä, joskin osa siitä seisoi jo lopputunnin jonossa luokan oven takana.

Kun ihmettelimme, miksi hän ei ollut valittanut asiasta, sanoi hän, ettei se ole auskultanttien yleisen tavan mukaista, koska se tuntuu kantelemiselta. Luokissa, joissa vakinainen opettaja tunnin alussa varoitti poikia ja jälkeenpäin vaati auskultantilta selonteon, ei ’virkatuntitunnelmaa’ yleensä syntynytkään.

Vielä haluttiin tietää, mitä liikkui auskultantin sydämessä tuollaisen hurjan tunnin jälkeen. Haastateltava kertoi, että hän ainakin ensin oli masentunut täydellisesti ajatellen, ettei hänestä olisi koko opettajauralle. Mutta sitten hän oli rauhoittunut punnittuaan asiaa perusteellisesti. Ja kun hän sitten oli saanut pitää jonkin hyvän virkatunnin, oli hän ollut entistäänkin innostuneempi. Yleensä tunti oli vienyt itsetutkisteluihin. Vallatonta luokkaa ei osannut vihata, eikä sekään enää harjoitustunnilla näyttänyt muistavan menneitä.

Kun haastattelijat olivat tulleet kierroksensa päähän, jouduttiin toteamaan, ettei oikeastaan kukaan, eivät enempää oppilaat kuin opettajatkaan tai auskultantit pidä suoranaisesta epäjärjestyksestä virkatunneilla. Vaikeaksi kysymykseksi jää, kenen sitten on vastuu, jos sellaista kuitenkin todetaan. Onko olemassa jokin yleinen Norssin tapa, jonka taakse oppilas voi suojautua? Veikko jätti vastaamatta ja tyytyi vain edelleen kysymään.

Rep.

(REP 1954)

Kuva: M. Talari 1959. Veikko N:o 2 1959, 1.

Terveysopin naskali: ”Jos nähdään bakteeri, jonka muotoa ei tunneta, niin se on virus.”
”Paitsi isorokkoa lukuun ottamatta myös vesirokon yhteydessä esiintyy tai oikeastaan ei esiinny jälkitauteja, mutta näinkin ikävästi asia voi olla eli toisin sanoen: pystyykö vesirokkoa sairastamaan toisenkin kerran.”
”Rokotus on suoritettava kuusi viikkoa ennen tartuntaa.”
”Isorokkopaise jättää eliniäkseen tällaisen kuopan.”
(Veikko N:o 1 1957, 20)

Loppujen lopuksi vaikuttaisi kuitenkin siltä, etteivät norssit käsitelleet naskaleita kovinkaan julmasti. Seuraavassa on naskaleita sivuavia otteita Keijo Kajantien [norssi 1949-1957] päiväkirjasta, jota hän piti 23.12.1955-19.04.1956 [luokka 7a] ja lyhyesti keväällä 1957.

Koulupojat ja naskalit

Tiistai 24.1.1956

Naskalit olivat tänään ensimmäistä kertaa koulussa. Rotan [lehtori Paavo Rudanko] tunnilla ne säälivästi hymyillen katselivat Paavoa kun tämä mylvimällä yritti pitää luokkaa kurissa, tietysti tuloksetta. Jumppa meni aluksi aivan hulinaksi, joku mies yritti pitää kuria, sitten tuli Seeste ja järjestys.

Keskiviikko 25.1.1956

Hissan tunnilla piti kukkoilija Mikkeli näytteet. Semmoiset kiitettävän arvoiset ne olivat. 8 tai 9.

Keskiviikko 1.2.1956

Ranskantunnilla oli harj.tunti ja nimiluettelo ei aivan pitänyt paikkaansa, mikä herätti ansaittua hilpeyttä sekä luokassa että myös itse yliopettajassa (Tiitunen pro Tiitinen, Heikki pro Aito)

Perjantai 3.2.1956

Auskultantteja oli pitkästä aikaa iso joukko. Luokka oli jotenkin levoton ja Harmas sai vähän väliä kiinnittää katseensa johonkin poikaan ja toljottaa tyhmän näköisenä muka tehdäkseen rauhoittavan vaikutuksen.

Tunnilla luettiin osa Kullervosta ja siinä joutui teini Martinsen sellaisen kohdan eteen, joka, vaikka vaikutuksen olisi pitänyt olla syvästi traaginen, herätti hilpeyttä lukijassa ja hänen ympärillään istuvissa koulutovereissa, ja näiden nauru taas vuorostaan kiihotti Martinsenia, ja lopulta ei lukemisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Kovasti keskittymällä pääsi Martinsen kuitenkin kohdan läpi ja siihen se sillä kertaa jäi.

Tunnin lopussa Harmas sanoi, että luokka jää tänne ja auskultantit "saavat" poistua. Viimeisen naskalin pantua oven kiinni räjähti Harmas: "Tämä on viimeinen kerta kun te minun tuntiani häiritsette" ym. roskaa tuli hänen kidastaan. Kaiken lisäksi ilmoitti hän antavansa 2:lle "pahimmalle hälinöitsijälle" 2 t. istumista.

Ei vielä akka sanonut uhriensa nimiä vaan jätti kaikki jännitykseen. Selvisihän se englannin kokeiden alkaessa kun Mimmi toi päiväkirjat ja sanoi "Martinsen ja Aito". Edellinen kieltäytyi ottamasta vastaan istumistaan.

Maanantai 28.1.1957

Ojajärvi oli vähällä räjähtää suomen harjoitustunnin jälkeen. Käsiteltiin Kailasta ja auskultantti oli varsin sympaattinen nuori immyt, ja lyyrisestä tunnelmasta huolimatta kuului luokasta vähän väliä vähemmän hienotunteisia huomautuksia. Näiden esittäjänä kunnostautui erityisesti Salas. Jäi mieleeni hänen lausumansa farao, ehdottomasti lyhyellä a:lla. Tunnin loputtua O varoitti pian räjähtävänsä.

Saksan tunti oli taas vallaton. On ihme ettei Arska kuule mitään luokassa vallitsevasta villistä hälinästä. Hän huomaa vain eturivissä istuvien poikien rikkeet, ennen kaikkea hän moittii Kjelperiä. Takana olisi aivan turvassa.

Näistä häiriköistä tuli kyllä valtaosaltaan kunnon kansalaisia.
(Kajantie 2007)

Kuva: IV luokka. Veikko N:o 3 1959, 24.

Naisnaskali tulee erehdyksessä Manalaan: ”Anteeksi, mutta mistähän täältä pääsee ylös?” (Veikko N:o 3 1958, 21)

Veikossa julkaistiin vuonna 1958 oikein uudet ohjeet siitä, miten naskaleihin oli suhtauduttava ja heitä käsiteltävä.

Miten naskaliin on suhtauduttava

Kun naskali saapuu Norssiin, hän luultavasti elää ruusuisissa unelmissa odottaen, että auskultointiaika tarjoaisi lukemattoman määrän ihanuuksia ja hauskoja kokemuksia tulevaisuutta silmällä pitäen.

Naskalilla on tällöin takanaan muutamien vuosien raskas yliopisto-opiskelu, jonka aikana hän on oppinut kunnioittamaan akateemista tutkintoa, jota Norssin pojat hänen suureksi ihmeekseen eivät juuri miksikään arvosta. Niinpä hänessä sitten ensimmäisellä virkatunnilla herääkin pettymys ja sen jälkeen suuttumus, jolloin mahdollisuudet kurin säilymiseen yleensä menevät.

Kun normaalilyseon herrat oppilaat nimittäin ovat havainneet, että naskali yrittää väittää olevansa heitä korkeammalla, he päättävät vapauttaa hänet nopeasti ja tehokkaasti harhakuvitelmistaan. Tämän seuraukset riippuvatkin sitten naskalista. Yleensä voidaan sanoa, että naskalin kannalta on sitä edullisempaa, mitä nopeammin hän oppii oivaltamaan asemansa koulussa. Ja useimmat sen oppivatkin, mutta ne, jotka eivät opi, joutuvat suuriin vaikeuksiin.

Jotta nämä vaikeudet voitaisiin välttää, on v. 1924 julkaistu neuvoja nuorelle naskalille. Nämä neuvot on pääkohdissaan toistettu myös VEIKOSSA n:o 2 / 1957, jota naskalit vielä toistaiseksi saavat kohtuuhintaan ostaa lehden toimitukselta.

Tämän kirjoitukset päätarkoituksena on kuitenkin antaa norsseille ohjeita siitä, miten naskaleita on käsiteltävä. Edellä lausuttu on ollut vain taustan luomista tämän jälkeen seuraavalle.

Naskaleiden käsittelyssä on otettava huomioon, että naskali yleensä on herkkä ja tietämätön. Niinpä häntä ei saa käsitellä kovin raa’asti, jottei hän saisi sielullisia vaurioita.

Jos naskali siis jostakin ihmeellisestä syystä osaa tyydyttävällä tavalla käyttäytyä ja tehtävänsä suorittaa, älköön häntä kohtaan harjoitettako kovin suurta pilantekoa eikä ilkeyttä, vaan suhtauduttakoon häneen rauhallisesti.

Jos tällainen naskali uskaltautuu norssilta jotakin neuvoa pyytämään, vastatkoon tämä hänelle lyhyesti ja arvokkaasti.

Mutta jos naskali jollakin tavoin pyrkii halventamaan norssia, on tällä oikeus ryhtyä vastatoimenpiteisiin.

Samoin jos naskali tuntia pitäessään tekee sellaisen anteeksiantamattoman rikoksen, että rohkenee täysin tahallisesti vaivata tai muuten häiritä oppilasta, joka ei viittaa, olkoon ao. norssi oikeutettu hänelle siitä vakavasti huomauttamaan. (Huom. Tätä ei pidä sekoittaa tapaukseen, jossa naskali taitamattomuudessaan ei osaa oikein käyttää istumajärjestystä).

Jos naskali törkeästi loukkaa jotakin Norssin luokkaa tai oppilasta, olkoon tällä asiaa harkittuaan oikeus ryhtyä rankaisutoimenpiteisiin.

Edellä olevissa kohdissa on mainittu eräitä rikkomuksia, joihin käytettyjä tavallisimpia rangaistuksia seuraavassa esitetään.

a) Yleinen meteli. Vanha keino, mutta voi tuottaa ikäviä seuraamuksia viereisen luokan opettajan taholta. Käytetään pienehköissä rikkomuksissa.

b) Yleinen kiusanteko. Tarkoittaa lähinnä kaikenlaisten pikku esineiden katoamista kesken tunnin, samoin kuin valojen äkillistä sammumista luokassa jne. Voidaan tehostaa rikkomuksen laadun mukaan.

c) Istumajärjestyksen väärentäminen. Voidaan mainiosti liittää muissa kohdissa mainittuihin toimenpiteisiin. On yleensä mahdollinen käyttää vain, jos ennakolta tiedetään ao. naskalin pitävän tunnin. Käytetäänkin siis erityisesti entisten kalavelkojen maksuun.

d) Viittauslakko. Onnistumisen mahdollisuus vain silloin, kun lakko voidaan toteuttaa sataprosenttisena. Käytetään vain erittäin raskaissa rikoksissa.

Lopuksi haluan vielä huomauttaa, ettei tämän kirjoituksen tarkoituksena ole aiheuttaa epäjärjestystä koulussa, vaan lyhyesti korostaa sitä, että naskaleihin on syytä suhtautua harkiten ja ettei heitä pidä kovin ankarasti käsitellä, sillä ankaruuteen tottuneina heistä voisi aikanaan tulla vaarallisia opettajia.

L-u

(L-u 1958)

Naskali luonnonhistorian tunnilla [on puhe kalasääskestä]: On kevät. Katuojat juoksevat ja räystäät tippuvat. Silloin kuuluu molskahdus järveltä! Mikähän se oli?
Ääni luokasta: Se oli räystäs, joka tippui.
(Veikko N:o 1 1956, 18)

Kirkkohissan naskali: ”Mitä te tiedätte Pyhän Birgitan syntymästä?”
Luokka: ????
Naskali: ”Ei siitä kukaan muukaan tiedä mitään.”
(Veikko N:o 1 1959, 21)

Joutomies: ”Mitäs nämä tällaiset ristit tässä joessa on?”
Aaveääni: ”Sinne on hukkunu joku!”
(Veikko N:o 4 1959, 26)