Wihreätakkinen Weljeskunta

Sekä Norssin että sen Konventin yksiselitteisen iän laskeminen on kuin juristeriaa, lakiasioiden tai tässä tapauksessa koulun syntymävuoden turhantarkkaa puimista. Erään laskutavan mukaan Konventin 74-vuotisjuhlia vietettiin heti sodan päättymisen jälkeen, mutta erään toisen laskutavan mukaan 75-vuotisjuhlia vasta vuonna 1961. Aivan yhtä hyvin olisi voitu juhlia Konventin 90-vuotisjuhlia, sillä ensimmäiset maininnat Konventissa on luettavissa jo vuonna 1871 ilmestyneestä Weikosta. Norssit eivät siten olekaan aivan niin itserakkaita ja omahyväisiä kuin yleensä väitetään.

Norssin VII luokan oppilas Kari Selinheimo oli juhlien kunniaksi tutkiskellut Konventin vanhoja pöytäkirjoja. Hänen ansiokas tutkielmansa ilmestyi Veikossa N:o 4 1961. Se esitetään tässä liki lyhentämättömänä muistin virkistämiseksi, Konventin kunniakkaiden vuosien muistoksi sekä piikiksi vuoden 1961 jälkeen tulleiden Konventtien lihaan.

Norssin Konventin 75-vuotisesta historiasta

Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon konventti ei syntynyt Ratakadun varren uuteen koulutaloon tyhjästä. Alkeisopiston Konventti näet lahjoitti sille omaisuutensa, joskin paljon arvokkaammat olivat sen vanhat perinteet, joista monia on Konventissamme säilynyt tähän päivään saakka. Konventin merkityksen jäsenilleen kiteytti silloinen puheenjohtaja seuraaviin ajatuksiin:

”Ennen kuin ihminen astuu alttiiksi vapaammille vaikutuksille, täytyy sillä olla jonkinlainen käsitys sen menoista. Konventin pyrintö on kehittää jäseniään tähän. Sen piirissä saadut ystävät ja oikeat toverit antavat ihmiselle vasta käsityksen itsestään. Konventissa jokainen kehittää itseään valmistautuakseen sopivaksi yhteiskuntaan. Sentähden jokainen tehköön työtä Konventin hyväksi, sillä vain perusteellinen työ luo pysyviä jälkiä meidän jälkeemme tuleville.”

Viime vuosisadan lopulla erosi Konventin kokous varsin radikaalisesti siitä, millaisena Konventin nykyiset jäsenet ovat oppineet sen tuntemaan. Kuului ehdottomasti asiaan, että jokaisessa kokouksessa esitettiin laulua ja runonlausuntaa ja sadunkerrontaa, ja esitelmätkin olivat melkoisen yleisiä. Näistä eniten mielenkiintoa herättivät viimeksi mainitut, joiden valikoima oli varsin laaja.

Puhtaasti tietopuoliset aiheet olivat etualalla, mainittakoon vain esitelmät Voltairesta ja hänen mielipiteistään, Ilmapurjehduksesta ja Liekin valaistusvoimasta. Toistakin laatua esitelmiä kuitenkin oli: Varsin suurta huomiota aiheutti esimerkiksi 1899 esityksen pohjalle syntynyt väittely ”hakkailusta”.

Tällä hetkellä kadonneista perinteistä mainittakoon ns. Tyttö- eli Tippakonventti ja Abituruskonventti. Nykyään voimassa oleva traditio taasen pantiin alulle silloisen civis Launiksen lahjoittaessa Konventille 1900 ”Viisauden sarven”, jonka saamisesta piti kilpailla runonlausunnassa.

Sortoajoista ja yleensä sisäpoliittisista kysymyksistä ei Konventissa keskusteltu. Tahdottiin sulkeutua omaan maailmaan tietämättöminä siitä, mitä ulkopuolella tapahtui. Yksi ihmeteltävä poikkeus kuitenkin tehtiin: 1902 esitettiin Konventin kokouksessa keskustelukysymykseksi ”Tulevaisuuden vapaa Suomi!” Ei turhaan sanota poikkeuksen vahvistavan sääntöä.

Konventin toiminnalle tyypillistä näihin aikoihin oli toiminnan vilkkauden vaihtelu vuodenaikojen mukaan. Syksyllä pidettiin normaalisti viitisentoista kokousta osanottajamäärän ollessa lähellä sataa. Keväällä kokouksia harvoin oli yli seitsemän osanottajamäärän liikkuessa kolmenkymmenen molemmin puolin.

Konventin toiminnan ensimmäisen yhtenäisen kauden päätti Vapaussota, johon suuri osa konventtilaisista otti osaa. Pysyvänä muistomerkkinä tältä ajalta luemme tämän salin seinältä lauseen: PRO PATRIA MORTEM OCCVBVERVNT.

Konventin toiminnassa nähtiin 1920-luvun alussa melko selviä väsymyksen merkkejä. Mutta olojen parantuessa hiljalleen alkoi Konventinkin toiminta vilkastua.

Tähänastisinta loisteliainta kauttaan Konventti vietti vihdoin 1930-luvun puolivälissä. Eräs nousukauden ensimmäisiä oireita oli Nahkakonventissa harrastettujen ns. ”kidutusmenetelmien” poistaminen Konventin jalolla päätöksellä 1935. Mainitussa päätöksessä ei tosin kovin kauan kyetty pysymään, mutta jo sen syntyminen oli osoituksena Konventin jäsenten henkisestä kypsyydestä.

Nousukauden kohokohtaan, Norssin Riemujuhlaan 1937 alkoi Konventti valmistautua jo varhain. Edellisen vuoden lopulla pidetyssä toveri-illassa Messuhallissa luotiin perustat mainiolle julkaisulle: ”Norssin valitut kaskut”, joka siitä lähtien on huvittanut yhä uusia norssi-polvia.

Konventti eli useita ylimääräisiä viikkoja juhlahumussa jokaisen Norssin kerhon harjoitellessa juhlaesiintymistään tai ainakin järjestäen osastoaan riemuviikon näyttelyyn. Ja kun riemujuhlasta sitten muodostui valtava kulttuurijuhla, se oli vain osoituksena siitä, että työtä todella oli tehty juhlan onnistumiseksi kaikin voimin.

Vaikka juhlien järjestely olikin ollut jättiläistehtävä, oli sen ohella ehditty kiinnittää huomiota muuhunkin. Mm. oli pidetty Abituruskonventissa englannin-, kreikan-, ranskan-, saksan-, italian- ja latinankieliset puheet. Tästä voisivat esimerkiksi nykyiset abiturusluokat ottaa oppia. Norssin Konventti kunnostautui myös loistavasti maan koulujen kerätessä rahaa nimikkokoneen ostoon reservilentäjille.

Talvi- ja Jatkosota keskeyttivät Norssin Konventin toisen pitkän kauden sen ollessa loistavimmillaan. Pitkien sotavuosien monet vaikeudet estivät suuresti Konventin toimintaa. Näiden vuosien aikana näkyi Veikon palstoilla usein kehotushuuto: ”Niiden norssien, jotka ovat nyt ”siellä jossakin”, täytyy nähdä meidän täällä kotona pystyvän pitämään koulumme Konventin sillä tasolla, johon he sen aikanaan nostivat!”

Konventin sodanjälkeisen toiminnan aloitti perinteisenä marraskuun toisena lauantaina pidetty Konventin Vuosijuhla, jolloin myös vanhimpaan iänmääritykseen nojautuen vietettiin Konventin 74-vuotisjuhlia. Tavanmukaisten musiikkiesitysten ohella toi juhlassa silloinen kansanedustaja, U.c. Jussi Lappi-Seppälä tervehdyksen norssipolvelta, joka 15 vuotta sitten oli ylimmällä luokalla.

Juhla oli erinomaisesti järjestetty, mutta sillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta antaa Konventin toiminnalle sitä valtaisaa sysäystä, jota se olisi tarvinnut päästäkseen sotaa edeltäneelle tasolle. Osaksi tähän vaikuttivat myös muuttuneet olosuhteet: Eri harrastusmuotojen välillä vallitseva suoranainen kilpailu on vetänyt harrastustoiminnan pääasiallisesti koulun ulkopuolelle. Vanhoja traditioita on hoidettu, mutta 1930-luvun intoa ei ole kyetty saavuttamaan.

Jokavuotisina perinteinä ovat pysyneet Vaalikonventti, Nahkakonventti, Kutsukonventti, Puurojuhla ja Norssin Päivä. Puurojuhlassa ovat vanhoina ohjelmanumeroina säilyneet kilpailu Viisauden sarvesta ja Epäorgaanisten kuorojen kilpailu. Nahkakonventtiin on vuodesta 1955 lähtien liitetty uutena perinteenä ns. nahkaluennot, joiden aikana tuleville cives selitetään työn merkitystä konventin piirissä.

Teinitoiminnan laajenemisesta johtuvilla monilla kursseilla ja teinipäivillä Norssin Konventin edustajat ovat myös ahkerasti olleet mukana. Useisiin koulujen välisiin keräyksiin Norssin Konventti on myös ansiokkaasti ottanut osaa. Hienoin tulos saavutettiin ”tiilitalkoissa” ylioppilaskunnan uuden kirjastotalon hyväksi, joissa koulumme ylivoimaisesti voitti muut teinikunnat ja toi Konventillemme Teinien Kultaisen Tiilen.

Kaikkein uusimmista saavutuksista mainittakoon viime Puurojuhlassa tapahtunut Nahkakonventin ”inkvisitiolaitoksen” poistuminen toisen kerran, ehkä nyt paremmalla menestyksellä kuin 1935. Maininnan ansaitsevat myös viime vuonna syntyneet ja pysyviksi traditioiksi aiotut Kulttuurikilpailut ja vanhempainjuhlat.

Konventillamme on 75 vuoden aikana ollut aallonharjansa ja aallonpohjansa. Suomen ensimmäisen koulun ylimpien luokkien yhdistäjänä se on kuitenkin aina ollut tiiviisti mukana ajassaan ja täyttänyt tehtäväänsä: ”yhdistää opiston kolmen ylimmän luokan oppilaat jaloon ja hupaisaan kumppanuuteen, kehittää jäseniensä luontaisia lahjoja ja taipumuksia itsenäiseen työskentelyyn eri aloilla ja kohottaa heidän oikeudentuntoaan…”

Kari Selinheimo
(Selinheimo 1961b)

Konventin 75-vuotisjuhlien päiväjuhlaa 18.11.1961. Koulun orkesteri soittaa johtajanaan musiikinopettaja Tapani Heiskanen. Juhlapuhujana oli pääjohtaja Teuvo Aura. Taustalla arvovaltaista kutsuvierasyleisöä.
Kuva: Veikko N:o 4 1961, 8.

Nahkojen Konventti

Konventin uuden vuosikymmenen ensimmäinen Nahkakonventti toimeenpantiin ilmeisesti samanlaisin sadismia tihkuvin menoin kuin edellisellä vuosikymmenellä oli ollut tapana.

Norssi News uutisoi asiasta Veikossa N:o 4 1960 seuraavasti.

Nahkakonventti

Lokakuun 12. päivänä pidettiin Norssissa kahden nahkaluennon edeltämä Nahkakonventti. Nahat olivat erottautuneet sinä päivänä muista oppilaista tuomalla kirjansa ämpärissä kouluun. Klo 19 päästettiin heidät sisään, jonka jälkeen alkoi yläluokkalaisten muodostama inkvisitio toimia nahkamajurin johdolla.

Muutamat nahat joutuivat erikoiskäsittelyyn uudessa voimistelusalissa yleisön seuratessa esityksiä. Muun muassa koulussamme [vaihto-oppilaana] vieraileva Graig Quackenbush joutui säälimättömään käsittelyyn. Pari tuntia kestäneen ohjelman päätyttyä saivat kiirastulen läpi käyneet nahat teinikorttinsa.
(Veikko N:o 4 1960, 8)

Tilaisuutta todistamassa ollut lehtori, Veikon päätoimittaja ja myöhempi kouluneuvos Urho Johansson oli näkemästään raivoissaan. Hän kirjoitti samaiseen Veikkoon suorastaan tuohtuneen pääkirjoituksen.

Varoitus konventille

Olin läsnä siinä tilaisuudessa, jossa uudet civikset otettiin Konventin jäseniksi. Hämmästyin näkemästäni; menettelytavat juhlapaikalla ja eritoten tulokkaiden odotushuoneessa olivat sattumanvaraiset ja – mikä pahinta – usein tahdittomat.

Toteamani perusteella tein seuraavat johtopäätökset:

1. Vastaanottojuhlissa ovat hallitseviksi pääsemässä sellaiset henkilöt, joiden mielestä elämä on tiukkoja rajoituksia ja sääntöjä vailla ja jotka keskinkertaisuudestaan huolimatta ovat täynnä herruudentuntoa.

2. Perusteeton herruudentunto tekee heidät arvostelukyvyttömiksi, ajaa heidät julkituomaan mahtiaan ja käyttäytymään niin kuin maailmassa ei olisi lainkaan muita ihmisiä.

3. Voitonriemussaan ja -himossaan he eivät kainostele mitään, kieltäytyvät asettamasta mielitekojaan arvostelun alaiseksi ja luultavasti puolustavat niitä muka ainoina mahdollisina.

Kuvattu ihmistyyppi muodostaa Konventille melkoisen vaaran ja tekee vähitellen mahdottomaksi kaiken henkisesti itsenäisen toiminnan. Siksi niiden, jotka kykenevät vastuuseen, on herkistettävä vastuuntuntonsa äärimmilleen. Muuten uudet norssipolvet eivät löydä Konventista enää civisten yhteisöä vaan barbaarimaan, jossa kaikki inhimilliset periaatteet ovat lakanneet vallitsemasta.

UJ
(UJ 1960)

Sellaisesta menosta ja meiningistä eivät myöskään kaikki civikset enää pitäneet. Niinpä samaisessa Veikon puurojuhlanumerossa oli asiasta vielä kolmaskin kirjoitus. Se oli vaativaan sävyyn laadittu ehdotus Konventin hallitukselle.

Konventin hallitukselle

Nahkakonventti herätti jo viime puurojuhlissa vilkasta keskustelua eräiden valveutuneiden civisten ja abiturusten vaatiessa alhaisten ja mauttomien menojen poistamista. Asia jäi silloin pöydälle, mutta se on yhä pikaisen esille ottamisen arvoinen.

Sellainen vastaanottorituaali, jota meidän koulussamme harrastetaan, lienee peräisin kehittymättömiltä luonnonkansoilta ja on kaikkea muuta kuin vaalimisen arvoinen traditio. Vuodesta vuoteen toistuvat kananmuna-, kalanmaksa- ja risiiniöljyvitsit osoittavat vain inkvisition yksinkertaisuutta, ei nahkojen.

Ehdotamme siis nahkakonventin poistamista siinä muodossa, jossa se nykyisin on. Sijalle olisi saatava arvokkaampi tilaisuus, jossa nahat itse saisivat osoittaa kelpoisuutensa Konventin jäseniksi järjestämällä juhlat ja siihen oman ohjelman.

Musiikkinumeroihin, spekseihin ja suullisiin esityksiin voisivat nahat sisällyttää tarpeellisen määrän itseironiaa, joka on korkeimpia huumorin muotoja. Kaikki tämä järjestettäisiin Konventin hallituksen opastuksella ilman minkäänlaista inkvisitiota.

Toivomme, että Konventin hallitus ja yleinen kokous suhtautuisivat tähän ehdotukseemme järkevästi ja objektiivisesti, että koulumme voisi olla tässäkin asiassa oikean suunnan ja suhtautumisen uranuurtajana.

Helsingissä joulukuun 1. päivänä 1960

Kunnioittavasti
Henri Holm Eero Perkki Heikki Voipio Arvi Tunkelo
(Veikko N:o 4 1960, 27)

Kuten Kari Selinheimon tutkielmasta voidaan lukea, Konventti oli tehnyt vuoden 1960 Puurojuhlassaan päätöksen luopua Nahkakonventissaan inkvisitiosta aivan kuten Konventti oli tehnyt jo neljännesvuosisata aikaisemmin vuonna 1935. (Selinheimo 1961b)

Näin oli jälleen, ties monennenko kymmenennen tai sadannen kerran, päätetty luopua inkvisitiomenetelmien käytöstä initiaatiomenoissa.

Aivan kaikesta ikiaikaisesta, vanhasta hapatuksesta ei kuitenkaan päästy heti eroon. Syksyn 1961 Nahkakonventti sujui kyllä uudella tyylillä miltei loppumetreille saakka. Mutta loppuhuipennukseksi pingviineiksi naamioitunut Konventin johto rupesi loiskuttelemaan vettä.

Tähän ala-arvoiseen puuhaan ei ollut saatu kylliksi montaa norssia, joten mukaan oli haalittu myös Kulmakoulun Teinikunnan purunjohtaja. Kastajilla oli vielä erityinen ilo silmälasipäisistä nahoista, joilta kaikilta huomattiin toki kohteliaasti kysyä: ”Ovatko ikkunalasit pesun tarpeessa?”.
( H.P. & T. P. 1961)

Mutta parempaan suuntaan oltiin silti menossa.

Kuva: Veikko N:o 4 1964, 19.

Konventti tihensi, edelleenkehitti ja syvensi toimintaansa Tyttönorssin Konventin kanssa koko 1960-luvun ajan. Eräs uusi toimintamuoto oli yhteinen Leikkiö-Lystiö-Hupio-Viihtiö, jota vietettiin keväisin. Tilaisuuden luonteesta saa kuvan Veikon numeron 2 1961 Norssi News -osastossa olleesta uutisesta.

Viihtiö

Viihtiö, jonka nimi tänä vuonna oli laajennettu Leikkiö-lystiö-hilpiö-hupioksi [ilmeisesti, jotta saataisiin kaikki vakuuttuneiksi sen hauskuudesta] järjestettiin 14.4. Kaiken kaikkiaan krossin verran norsseja ja tyttönorsseja oli saapunut paikalle.

Illan vaikein tehtävä oli sijoittaa tytöt ja pojat pareittain istumaan, mikä onnistui kuraattorien ponnistelujen jälkeen. Tässä yhteydessä civis H. teki illan punastumisennätyksen. Hän oli kaksi kertaa punaisempi kuin keitetty rapu.

Ohjelmassa oli mm. naruhyppelykilpailu, jonka voittajaksi selviytyi civis Penttilä, sekä vyötäisiltä riippuvaan naruun kiinnitetyn kynän pujottaminen pulloon, jossa lehtori Castrén kunnostautui, vaikka hävisikin niukasti voittajalle c. Malmiolle.

Kun oli näytetty toteen väite, että tytöt ovat viisaampia kuin pojat, siirryttiin buffaan ja sen jälkeen leikkiöosaan. Lopuksi tanssittiin kohtalaisen vanhoja tansseja. Tytöillä oli oikeus hakea pojat tanssiin eikä päinvastoin, kuten tavallisesti. Monen norssin kuvitelmat menestyksestään naismaailmassa taisivat sortua.
(Veikko N:o 2 1961, 21)

Kuinkahan monen kohdalla tilaisuus mahtoi Viihtiön jälkeen muuttua helliö-lempiöksi? E-pilleri oli tosin rantautunut Suomeen jo vuonna 1962 ja käynnistänyt täälläkin seksivallankumouksen, mutta eiväthän nyt Norssin pojat sellaisesta mitään ymmärtäneet, eiväthän; tyttönorssit ehkä sentään. Kun minihame tuli sitten vuonna 1965 muotiin, niin sen poikanorssitkin varmasti huomasivat.

Vanhojen tanssien harjoitukset 1965.

Teinilupauksen anto 1964. Vastaanottajana teinipastori Aarre Huima.

Nahkakonventin levyraati 1964. Opettajajäsenenä Urho Johansson.
Kuvat: 8 b 1966 kokoelmat.

Lukuvuosi 1961/1962 oli Konventin 1960-luvun historiassa peräti merkittävä. Huhtikuussa 1962 pukeutuivat näet ensimmäiset cives 20 vuoden tauon jälkeen vihreään norssitakkiin.

Toinen merkittävä tapaus oli se, että koska norssin pikku nahkapoikia ei Nahkakonventissa enää saanut rääkätä, piti temmeltävää poikaenergiaa päästä purkamaan johonkin muuhun. Kohteeksi valittiin raavaat ressut, joiden kanssa alettiin pitää vuosittain soutukilpailu Eteläsataman vesillä. Vuosikertomusten tulostietojen puuttumisesta päätellen Ressu ilmeisesti ehkä saattoi voittaa joitakin näistä alkuvuosien kilpailuista.
(HN 1961-1962, 8)

Yrjö Qvarnberg lukion aikaisessa norssitakissaan.
Kuva: Erkki Nordberg 2007.

Norssitakin uusi tuleminen 1961. Kuvaa käytettiin Kappakeskus-Pukevan mainoskuvana. Takki maksoi vuonna 1963 norsseille 50 ja muulle väelle 100 markkaa [€ 88 ja 177].
Kuva: Roland Freundin kokoelmat.

Lukuvuosi 1962/1963 näyttää olleen todellinen teinien hippavuosi. Myös kerhojen välinen yhteistyö Tyttönorssin kerhojen kanssa tiivistyi. Norssin kerhot saivat lisäksi uuden kerhohuoneen. (HN 1961-1962, 8; 1962-1963, 8)

Konventin säännöt ja organisaatio uusittiin lukuvuonna 1963/1964 perinpohjaisesti. Pykälistä muutettiin 2/3, joiden lisäksi sääntöihin sorvattiin viisi uutta pykälää. Tärkein uudistus oli se, että viidennet luokat otettiin nyt Konventin täysivaltaisiksi jäseniksi. Vaalikokous siirrettiin pidettäväksi keväällä toukokuun alkupuolella ja hallituksen kokoonpanoa uudistettiin. Käyttöön otettiin myös toimintasuunnitelma, talousarvio ja ohjekokoelman laatiminen seuraavalle hallitukselle.

Konventti teki lukuvuoden aikana neljä mielipidetutkimusta, kaksi oppilaiden, yhden opettajien ja yhden Helsingin Teiniyhdistyksen, HeTeY piirissä. Uutta oli myös se, että niiden tulokset käsiteltiin tietokoneella. Jäsenille jaettiin lukuvuoden aikana yhteensä 12 Konventin monistetta.

Lisäksi toimeenpantiin 14.-22.4.1964 Kansainvälisen kasvatuksen kurssi, jonka teemana oli kansainvälinen yhteisymmärrys. Luennoitsijoina toimivat maisteri Jaakko Iloniemi, maisteri Kai R. Lehtonen, varatuomari Helvi Sipilä ja varatuomari Einar Hultin.
(HN 1963-1964, 7-8)

Konventin hallitus sai lukuvuonna 1964/1965 oman huoneen, joka sijaitsi Kerhohuoneen yhteydessä. Marraskuussa pidettiin kirjoituskilpailu siten, että kunkin luokan ainekirjoituksiin liitettiin neljä konventin antamaa otsikkoa. Niistä kirjoitti 72 norssia. Konventti päätti myös perustaa toisen kuraattorin toimen, koska tehtävät olivat käyneet yhdelle kuraattorille liian työläiksi.

Konventin hallituksen vaalit järjestettiin nyt myös ensimmäisen kerran luokittain eikä yleisessä kokouksessa, joka oli aina juntattavissa (Veikko N:o 2 1965, 24-25). Suomen Punaista Ristiä avustettiin jätepaperikeräyksen tuotolla hankkimaan sairasautoja rajaseudulle. Kyseessä ei ollut mikään Konventin uusi toimintamuoto, sillä jo lukuvuonna 1961/1962 oli kerätty 66 000 markkaa [€ 1 277] Lapin äidin auttamiseksi.
(HN 1964-1965)

Konventti sai lukuvuonna 1965/1966 toisen kuraattorin, kun yliopettaja Matti Castrénin taistelijapariksi valittiin maisteri Jyrki Sinkari. Konventti teki lisäksi päätöksen niin sanotusta luokkaedustajajärjestelmästä. Kerhotoiminnan vilkkauden laskusuuntaa ei kuitenkaan saatu pysähtymään.

Konventin mielenkiinto alkoi nyt suuntautua ulkomaailmasta tarkastelusta kohti koulua ja suomalaista yhteiskuntaa. Konventin yleiskokouksissa alettiin myös keskustella Suomen Teiniliiton asettamista kysymyksistä. Syksyllä asetettiin vielä komitea tutkimaan mahdollisuuksia toteuttaa kouludemokratiaa koulussa.

Lukuvuoden soutukilpailu, jonka tulostiedot ovat edelleen kateissa, pidettiin lokakuun alussa. Järjestelyistä ja juontamisesta vastasi Vanha Norssi Jaakko Jahnukainen. Palokunnan soittokunta puhalteli rannalla, ja paikalle oli saatu oikein kovaäänislaitteet. Nahkakoulutus uudistettiin ryhmätyö- ja paneelikeskustelupainotteiseksi.

Olavi ja Eeva Nieminen pitivät tanssikurssin Norssin ja Tyttönorssin nahoille, jotka sitten järjestivät yhteisen Nahkakonventin. Lukiolaisille pidettiin YK:n 20-vuotisen taipaleen takia asiasta Studia generalia. Lisäksi järjestettiin Koulupolitiikan viikko, jotta tästäkin aiheesta saataisiin edes jonkinlainen tolkku.
(HN 1965-1966, 7)

Konventin kuraattorina toimivat lukuvuonna 1966/1967 lehtorit Jyrki Sinkari ja Ilkka Nuotio. Hallituksen kokoonpanoksi tuli: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, isäntä, taloudenhoitaja, tiedotussihteeri, 5. luokkien ja 8. luokkien edustajat sekä lakivaliokunnan puheenjohtaja.

MaCa: Oppipoika sai talosta 7 kertaa viikossa ruoan ja ruoskaa. Sielunkasvatus nääs. (Veikko N:o 4 1960, 19)

Konventin 80-vuotisjuhlat pidettiin 10.12.1966. Ohjelma oli peräti moderni. Oli elektronimusiikkia, uudenlaisiin sävelasteikkoihin pohjautuvaa pianomusiikkia sekä audiovisuaalinen kuvaelma liikennekuolemasta. Juhlaesitelmän piti abiturus Victor Savtschenko. Naimatoimi Oy, joka oli herätetty henkiin 1930-luvulta, hankki jokaiselle halukkaalle norssille daamin.

Koska vapaa harrastustoiminta näytti edelleen vain kuihtuvan, Konventti ryhtyi pyrkimään pois sulkeutuneesta kerhomuotoisesta toiminnasta. Tämä merkitsi sitä, että jäsenten huomio kiinnitettiin koulun ulkopuolisiin kysymyksiin. Tämän lukuvuoden soutukilpailusta löytyy myös virallinen tulostieto, jonka mukaan Norssi voitti.
(HN 1966-1967)

Soutukilpailun lähtö 1967.

Meidän loppukiri, kun Ressu on jo maalissa.
Mutta ei kai tuo nyt ihme ole, jos 100-vuotias häviää 76-vuotiaalle.
Kuvat: Ilpo Heporauta; Veikko N:o 3 1967, 16-17.

Konventti, jonka kuraattoreina toimivat lehtorit Ilkka Nuotio ja Pentti Päivänsalo, koki lukuvuonna 1968/1969 jonkin kauniin voiton, mutta myös haitallista epävarmuuden tunnetta. Voitto saavutettiin Ressusta soutukilpailussa. Epävarmuuden tunteeseen olivat syynä edellisen toimintavuoden tietyt keskeneräiset asiat. Varsinkin taloudellinen tilanne oli koko lailla kartoittamaton. Edes HeTeY:n jäsenmaksua ei maksettu.

Joulun alla kerättiin noin 1 000 markkaa [€ 1 250] sekä runsaasti vaatteita ja ruokatavaraa kolmelle kiteeläiselle perheelle. Ne toimitettiin perille Ford Oy:n lainaamalla autolla. Sotainvalidikeräys tuotti puolestaan 1 100 markkaa [€ 1 385], josta saatiin tunnustuksena Sotaveteraaniliiton pöytäviiri.
(HN 1968-1969)

Kuorma lähdössä Kiteelle 1968. Kuljettajana Ilpo Heporauta.
Kuva: Ilpo Heporaudan kokoelma.

Lukuvuonna 1969/1970 Konventin kuraattoreina toimivat lehtorit Pentti Päivänsalo ja Matti Oja. Toiminta oli melko rauhallista, ilmeisesti siksi, että jäsenistöä vaivasi passiivisuus. Siksi kai soutukilpailujenkin tulostietokin on taas kateissa.

Taksvärkki kerättiin Mosambikin instituutin hyväksi. Keräykseen osallistui 214 Konventin jäsentä. Joulukeräys kiteeläisten avustamiseksi toi sentään kokoon edes 800 markkaa [€ 979] ja runsaasti tavaraa. Ne toimitettiin jälleen perille Ford Oy:n lainaamalla pakettiautolla.

Sanan ja kokoontumisvapauden kampanjasta pidettiin julkisesti vain yksi tiedotustilaisuus. Se ei antanut aihetta muihin toimiin. Konventin osuus Teiniliiton ja HeTeY:n toiminnassa ei sekään ollut erityisen näkyvää.

Konventin sääntöjä ryhdyttiin sen sijaan taas rukkaamaan. Ehdotettu kompromissi oppilasneuvoston ja silloisen 8-jäsenisen hallituksen välillä päätettiin panna toimeen koeajaksi lukuvuonna 1970/1971. Lisäksi tehtiin kysely koulun ruokailusta, jonka perusteella ehdotettiin ryhtymistä toimenpiteisiin.
(HN 1969-1970)

Konventin puurojuhlat alkoivat ilmeisesti jo 1960-luvun lopulla ’kuivua ohjelmaltaan kokoon’. Vuoden 1969 puurojuhlassa esiintyivät luokkien luokanvalvojat ja esittivät kulttuuriohjelmana Pjotr Tshaikovskin Joutsenlampea.

Joutsenlammen Musta Joutsen [Jyrki Sinkari] ja Pikkujoutsenet Leena Reunanen [vasemmalla] sekä Irma Jortikka [oikealla].
Kuva: Risto Valjakan kokoelmat.

Valjakka: Tämä SN ei tarkoita Suomi – Neuvostoliitto -seuraa, vaan etelää ja pohjoista. (Veikko N:o 2 1963, 17)

Sinkari: Suomalaiset siirtolaiset menestyivät hyvin Amerikassa 1800-luvulla, sillä intiaanit sanoivat: ”UGH. SAVOLAINEN valkonaama hyvä. (Veikko N:o 4 1965, 25)

Kirkkohistoriaa: Suurin osa Händelin tuotannosta on hautautunut soittamattomuuteen. (Veikko N:o 4 1961, 35)

Sinkari: Naisella on ollut suuri merkitys politiikassa aina Troijan Helenasta Hertta Kuusiseen asti. (Veikko N:o 2 1965, 29)

Nisse: Tytöille ei voi koulussa opettaa logiikkaa, sillä heidän aivonsa kuumenisivat liikaa. (Veikko N:o 4 1962, 32)