Opiskelun vaihtoehdot

Opetussuunnitelmassa tapahtui 1930-luvun alussa muutoksia. Ne koskivat aluksi linjajakoisen lyseon 6. luokan oppilaita, jotka saivat lukuvuonna 1929-1930 valita joko varsinaisen reaalilinjan tai klassillisen linjan. Reaalilinjalla luettiin matematiikan pitkä kurssi ja englannin kieltä. Klassillisella linjalla luettiin matematiikan lyhyt kurssi ja latinaa sekä ranskan tai venäjän kieltä. Klassillisen linjan oppilaat saivat edelleen vaihtaa ranskan tai venäjän kielen reaalilinjan fysiikkaan, kemiaan ja piirustukseen.

Kummankin linjan oppilaat saivat nyt VII luokalta alkaen vaihtaa myös piirustuksen kansantalouteen, joka oli tullut koulun opetusohjelmaan vaihtoehtoisena aineena syksyllä 1928. Klassillisen linjan oppilaat saivat lisäksi ottaa VII luokalta alkaen osaa vapaaehtoiseen englannin kielen lyhyeen kurssiin, mikäli sellainen kulloinkin järjestettiin. Koulun lukusuunnitelmat on esitetty tämän alaluvun sivuilla 3 ja 4.

Linjajakoisen lyseon 5. b luokalla alettiin tehdä luonnonopissa kahtena tuntina viikossa käytännöllisiä oppilastöitä, joiden ajaksi luokka oli jaettu kahtia. Tämä toteutettiin siten, ettei oppilaiden viikkotuntimäärä siitä kasvanut. Tarkoituksena oli saada sellaiset työt säilytettyä edelleen koulun ohjelmassa ja ulotettua sekä 4. että 5. luokalle.
(HSN 1929-1930, 3)

Valinnaisten ja vapaaehtoisten aineiden määrä kasvoi muutoinkin 1930-luvulla. Esimerkiksi lukuvuonna 1936-1937 järjestettiin oppilaille vapaaehtoisena aineena pikakirjoitusta, johon osallistui neljänsiltä luokilta 55 ja viidensiltä luokilta 23 oppilasta. Toinen vapaaehtoinen aine oli kirjanpito, johon osallistui klassillisen lyseon neljänsiltä luokilta 19 ja viidenneltä luokalta viisi oppilasta.

Veistoon osallistui kolmelta alimmalta luokalta kaikkiaan 61 oppilasta. Neljäs vapaaehtoinen aine oli vuonna 1936 aloitettu kaunoluku, johon oli lukuvuonna 1937-1938 osallistunut eri luokilta 10 oppilasta. Valtioneuvosto oli lisäksi tehnyt 18.6.1936 päätöksen, jonka perusteella kuudensien luokkien oppilaille oli järjestetty tilaisuus opiskella viron kieltä.
(HSN 1936-1937, 7; HSN 1937-1938, 5)

Euroopan ja sotilaspoliittiset myllerrykset toivat Norssiin lukuvuonna 1937-1938 väestönsuojelukoulutuksen, joka oli aluksi vapaaehtoinen ja kokeiluluontoinen oppiaine. Se virallistettiin oppiaineeksi viidensille luokille lukuvuonna 1938-1939 (HSN 1938-1939, 8). Suomen Kaasusuojelujärjestö oli jopa valmis maksamaan siitä aiheutuvat kulut.

Norssissa väestönsuojelukoulutusta annettiin kahdella rintamalla. Sitä opiskeltiin vapaaehtoisena oppiaineena viidensillä luokilla koulun voimistelunopettajien johdolla. Yläluokille järjestettiin puolestaan juhlasalissa yhteisiä esitelmätilaisuuksia. Lehtori Yrjö Nykänen [1890-1940] piti syyslukukaudella 1937 kolme esitelmää, joista kahden aiheina olivat ”Miksi väestönsuojelu on tarpeellista” ja ”Miksi meidän tulee puolustaa isänmaatamme?” Esitelmöitsijän esitystapa oli mukaansa tempaava ja hänellä oli luja vakaumus asiansa oikeutukseen.
Vakaumuksensa suojeluskuntaupseeri, reservin luutnantti Yrjö Nykänen oli hankkinut jo toimiessaan Vapaussodassa joukkueenjohtajana Karjalan rintamalla (HSN 1939-1940-1941, 4). Oppilaat jäivätkin syksyllä innolla odottamaan keväällä pidettäviksi tarkoitettuja käytännön harjoituksia, joissa osallistujilla olisi kaasunaamari päässä ja kumipuku päällä. (Veikko N:o 4 1937-1938, 126)

Kuvat: Edellisellä sivulla: siviilikaasunaamari valmiusasennossa. Yllä: pelastetaan kaasusairaita. Veikko N:o 4 1937-38, 116.

(Veikko N:o 5, 1937-38, 153)

Klassillisen lyseon lukusuunnitelma lukuvuonna 1930-1931

Muistutus. VI luokalle siirtyessään oppilaat saavat valita kreikan- tai ranskankielen.

(HSN 1930-1931, 92)

Historian opettaja: ”Mihin aikaan unkarilaiset tulivat Decian tasangolle?”
Soini: ”Vuonna 200!”
Opettaja: ”Ennen vaiko jälkeen Kristuksen syntymän?”
Soini: ”Ennen!”
Opettaja: ”Niin tietysti, jestas sentään. Soini ei tiedä mitään, no Huttunen!”
Huttunen: ”Jälkeen.”
Opettaja: ”Niin, Huttunen on ainoa, joka tietää asioista jotakin.”
(Veikko N:o 4, 1937-38, 129)