Armollinen Koulujärjestys
Annettu Helsingissä, 8 p:nä elokuuta 1872
____________
20 §.
Sisäänottamisen ehtona on ylipäin noudatettava, että vanhemmat tahi holhumies oppilaan ilmoittaa oppilaitoksen johtajalle.
Sen suhteen pitää katsottaman, että sisäänotettava oppilas ei ole pahanelkinen eikä hänessä ole sellaista näön, kuulon tahi puhevoiman vikaa, joka tekee kunnottomaksi opetusta nauttimaan, eikä myöskään semmoista tautia tahi pahaa tapaa, jonka tähden toisten parissa oleminen saattaa näille tulla jollakin tavoin vahingolliseksi. …
Naisväenkouluun otettaessa pitää erittäinkin tarkattaman sitä, että ilmoitetut ovat siveyden ja kunnollisuuden puolesta tunnetuista kodoista. …
Sisäänkirjoitusta anottaessa on ehdottomasti jätettävä papintodistus lapsen syntymäpaikasta, iästä ja maineesta sekä hänen vanhempainsa nimestä ja säädystä, kuin myös siitä, että hän on ollut isossarokossa tahi rokotettu; jollei tästä seikasta ole papintodistuksessa mitään mainittu, on siitä tuotava erityinen todistus. (Näin muutettu 15.7.1905. HSN 1929-1930, 115) Vuonna 1935 lokakuun 4 päivänä annetun asetuksen mukaan ei oppilaaksi otettavalta enää vaadittu rokotustodistusta (HSN 1935-1936, 88).
21 §.
Paitsi 20 §:ssä mainittuja ehtoja vaaditaan yleisten alkeisoppilaitosten alimpaan luokkaan pääsemistä varten ylemmän kansakoulun 2. luokan oppimäärä, s.o.
Kristinopissa: Vanhan ja Uuden Testamentin raamatunhistoria niin laajalti kuin sitä kansakoulussa luetaan.
Oppilaitoksen opetuskielessä: Selvä sisäluku sekä kyky luetun kertomiseen omin sanoin. Sanaluokat ja lauseen pääosat. Välttävä oikeinkirjoitus- ja kaunokirjoitustaito.
Laskennossa: Neljä laskutapaa kokonaisilla luvuilla lukualueen pysyessä kohtuullisena, ei kuitenkaan jakolaskua kaksinumeroista suuremmalla jakajalla. Metrijärjestelmä pinnan- ja tilavuudenmittoja lukuun ottamatta. Alkutoimitukset kokonaisilla laatuluvuilla. Tähän oppimäärään kuuluvien jokapäiväisen elämän alalta otettujen helppojen tehtävien ratkaiseminen päässä ja kirjallisesti.
Maantiedossa: Isänmaan maantieto niin laajalti kuin sitä kansakoulussa luetaan. [1905 asetuksen mukaan Euroopan maantieto… (HSN 1929-1930, 116)]
Kaunokirjoituksessa: Välttävä taito.
(21 §. Näin muutettu 15.7.1905. HSN 1929-1930, 115)
5. Koulukuri.
35 §.
1. Oppilas harrastakoon Jumalanpelkoa ja hyviä tapoja sekä vaarinottakoon oppilaitokselle säädettyä järjestystä. Tämän suhteen erehdyttyänsä sekä millä tavoin tahansa rikottuaan siveyttä ja säädyllisyyttä vastaan, olkoon hän opettajansa nuhteiden ja rankaisemisen alainen.
2. Oppilaan pitää osoittaman kunnioitusta ja välttämätöntä tottelevaisuutta opettajiansa kohtaan sekä kuuliaisuudella ja nöyryydellä vastaan ottamaan heidän ohjeitansa, varoituksiansa ja rankaisemisiansa.
3. Oppilas kohdelkoon oppilastoveriansa rauhallisesti ja ystävällisesti; ja olkoon kaikenlainen väkivaltainen tahi häpäisevä menettely oppilaiden kesken kielletty.
4. Siksi päiväksi, jona lukukausi alkaa, pitää oppilaan välttämättömästi saapua oppilaitokseen, jos ei hänellä ole laillista estettä.
5. Oppilaan pitää alati määrätyllä kellon lyömällä tuleman opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatetettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottamaan opetuksen alkamista, seuraamaan sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itsensä siihen valmisteleman.
6. Kaikkinainen turmeleminen tahi vahingonteko opetushuoneen sisustukseen tahi opetettaessa käytettyihin kaluihin on siihen syyllisen maksettava; mutta milloin ei syypäästä selvää saada, pitää vahinko viipymättä palkittaman varain kokoamisella niiltä luokan oppilailta, joiden yhdessä ollessa vahingonteko on tapahtunut.
7. Oppilas vaarinottakoon oppikartanon ulkopuolella kaikkea, mikä hyvään järjestykseen sekä siveään ja kunnolliseen käytökseen kuuluu, kuin myös huolellisesti hoitakoon asuntoansa ja omuuksiansa.
8. Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhousmies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta.
9. Kenenkään oppilaan älköön olko lupa pitää vieraspitoja taikka oleskella kellareissa, ravintoloissa tahi sellaisissa julkisissa paikoissa.
10. Kaikki rahan arvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja muut nuorisolle sopimattomat askaroitsemiset olkoot kovasti kielletyt.
90 §.
Rehtorin ja johtajattaren pitää valvoa sitä, että opetus yleisiä säännöksiä ja erinäisiä ohjeita myöten tarkoituksenmukaisesti käypi, että opettajat ja opettajattaret velvollisuutensa täyttävät, ja että oppilaiden seassa jumalanpelkoa, siveyttä, ahkeruutta ja muuta hyvää järjestystä vaarinotetaan.
91 §.
Rehtori saakoon avuksensa kutakin luokkaa varten sen opettajain seasta valita luokanjohtajan, jonka velvollisuus on likimmästi silmällä pitää järjestystä luokassa, tehdä termiinaluettelot sekä muutoin kaikessa, mitä luokan vaarinpitoon kuuluu, olla rehtorille avullisena.
Erittäinkin tulee luokanjohtajan, saadun likemmän tietonsa mukaan oppilaiden yksilöllisistä luonnonlahjoista ja olosuhteista, siveellisessä katsannossa välittää tarkoituksenmukaista pitelemistä sekä katsoa, että opetus erinäisten opettajain esittelemissä aineissa käypi tasaisesti ja ilman pakkovaivausta.
92 §.
Rehtori nauttikoon toisten opettajain puolelta sitä etevyyttä, arvonantoa ja kuuliaisuutta, joka hänen tärkeälle ja huolenalaiselle virallensa kuuluu. Sama olkoon laita johtajattaren suhteen naisväenkoulussa.
97 §.
Opettaja ottakoon tarkan vaarin edesvastauksekkaasta toimestansa oppilaita edistäessänsä jumalanpelossa, siveydessä, tiedoissa, kunnossa, ahkeruudessa ja tottelevaisuudessa. Hän on velkapää alati muistamaan, että hän toimessaan ollessansa on oppilaiden suhteen isän sijassa ja että hän omalla esikuvallansa varmimmasti saattaa heidät siihen päämaaliin, jota heidän johdattamisessansa tarkoitetaan.
98 §.
Oppilaiden kanssa menettelemisen suhteen siveydellisessä katsannossa tulee opettajan aina osoittaa jumalanpelkoa, oikeuden ja järjestyksen halua, rehellisyyttä ja hiljaisuutta. Isällisesti lempeällä, vaan vakaalla tavalla oikaiskoon hän oppilaiden virhetöitä, pitäen tarkassa huomiossa eroitusta niissä vioissa, jotka kuuluvat heidän iällensä, ja niissä, jotka tulevat pahanelkisyydestä tahi voivat siihen saattaa, jos ei ojennusta tehdä.
Kun opettaja käyttää sitä rangaistusoikeutta, joka tämän koulujärjestyksen jälkeen ja kaiken kasvatuksen luonnon mukaan hänelle kuuluu, pitää hänen tarkasti katsoa, ett'ei sitä toimeen pane oikullisuudesta tahi pikaistuksissaan. Etenkin pitäköön hän vaarilla, ett'eivät rankaisemiset, väärästä suhteesta virheen laatuun ja virheentekijän mielialaan, mahda siittää enentynyttä vallattomuutta tahi teeskentelyä, mielikarvautta tahi alakuloisuutta.
99 §.
Koulun työskentelyssä olkoon opettajan parhaana silmänetuna oppilaan luonnonlahjain ja kykyjen kehitys. Tämän kehityksen edistämisen tärkeimpänä keinona pitää olla suusanallinen opetus, joka tapahtuu kysymysten tekemisellä, jotka herättävät miettimistä ja asetetaan koko luokalle yht'aikaa. Ylen paljon lukua pitämättä yksityisistä seikoista, koettakoon opettaja erinomattainkin, tarkasti katsoen oppilaiden voimiin ja niissä tapahtuneeseen kehittymiseen, totuttaa heitä itsetoimintoon sekä siten luoda heidän tietoihinsa selvyyttä, vakuutta ja valmeutta.
102 §.
Samain tahi lähisukuisten aineitten opettajain pitää aika ajoin toistensa kanssa neuvotteleman mahdollisimmassa määrässä yhtämuotoisesta tavasta niiden aineiden käyttelemisessä. Semmoisissa keskusteluissa saakoon rehtori olla läsnä ja osallisena, kun sen hyväksi näkee.
103 §.
Mitä ylempänä on säätty opettajista, olkoon sopivain osain puolesta voimassa opettajattarienkin suhteen.
(Koulujärjestys 1872; As. 8/9 1950 N:o 438; Finlex 2006; RLS 2006)
|