Ruokis

Syksyllä 1962 kokeiltiin ruokalassa jonkinlaista itsepalvelujärjestelmää sokerin jakelussa. Se epäonnistui kuitenkin täydellisesti ainakin Norssin menoa ja meininkiä kriittisesti tarkkailleen Pulpetin mietelmien mielestä. Ensimmäiset astioille päässeet tyhjensivät sokerit omiin kuppeihinsa.

Tällaista itsepalvelua olisi Pulpetin mielestä kuitenkin kokeiltava vielä kerran. Pantaisiin pöydille isot kupilliset suolaa ja toivottaisiin, että sokerin syöneet ehtisivät taas ensimmäisinä. (Veikko N:o 2 1962, 28)

Vuosikymmenen ruokatunneista ja niiden viettotavoista on löydettävissä kaksikin aikalaiskertomusta. Niiden sanomat vain vahvistavat aikalaiskuvaa.

Kuva: Veikko N:o 1 1960, 19.

Nälkä pois 32 ½ minuutissa

Joka arkipäivä vähän ennen yhtätoista koulurakennustamme tärisyttää satojen jalkojen aiheuttama töminä. Hieman ennen tai jälkeen klo 10.55:n [riippuu kulloinkin kyseessä olevan opettajan virkaintoisuuden asteesta] päästetään kirjava oppilasjoukko nimittäin jo ennen tunnin loppumista.

Tuolirämät kalahtelevat, eväspaperit rapisevat ja ’jaska varaa paikka- sekä ostamullelihis’ –huutoja kuiskaillaan luokassa. Norssin kaikkiruokaiset oppilaat syöksyvät modernisti sisustettuun ruokalaan, jossa tarjoillaan keitoksia, joita nautiskeltiin myös viikko sitten.

Emäntä Sirkka Hurmalainen.


Ruokailevia nahkoja.
Kuvat: Ilpo Heporauta.

Kotonaan ruokaileva oppilasjoukko on harventunut, koska monet ovat muuttaneet koulun läheisyydestä turvallisen välimatkan päähän, kuten esim. Pitäjänmäelle, Sörnäisiin tai Espooseen. Kotona aterioijat saavat ruokarauhan, ja he ehtivät tiistaisin juuri sopivasti lukea uusimman Aku Ankan siinä syömisen lomassa.

Huomattava on se joukko, joka koko kouluajan juoksee ruokatunneilla ensin Annankatua alaspäin ja sitten pienen matkan Rooberttia länteen päin nälkäänsä tyydyttämään. Alemmilla luokilla nämä oppilaat menevät Roobertin halliin ostamaan esim. possun. Sitten he maleksivat siellä ruokatunnin ajan, ja heidän käyttäytymisensä on alaluokille ominaista.

Mölyävinä joukkoina he tukkivat hallin käytävät unohtaen tuohtuneet perheenemännät, jotka ovat ostoksilla. Ei välitetä, vaikka kokoonrutistetut paperipallot eivät osuisikaan roskakoriin, ja he ovat miltei sinuja myyjien kanssa. No, kyllähän suurin osa heistä siinä viidennen luokan tienoilla on saanut sivistystä, kun he siirtyvät kerrosta ylemmäksi Nissenille.

Sinne he sitten menevät joka ruoka- ja vapaatunnilla … kiltisti esim. kahville. Tarjoilijaneiti tuntee kanta-asiakkaansa ja lupaa joskus antaa karamellin. Myös auskultantteja on nähty Nissenillä … kahvilla. Kello yhdentoista ja puoli kahdentoista välisenä aikana Nissen onkin aivan tupaten täynnä, mutta muulloin siellä on melko autiota ja ilma selvinnyt.

Ruokavälitunnin päätyttyä arvoisat norssit menevät Nisseniltä vielä halliin ostamaan pari lakritsapötköä siltä varalta, että seuraava tunti tulisi maistumaan liiaksi puulle.

Rahan puutteesta, laiskuudesta, rakkaudesta kouluun tai muusta paheesta johtunee, että koko joukko norsseja viettää ruokatauon luokassa. Mutta näille oppilaille luokka on kuitenkin kodikkain ja viihtyisin aterioimispaikka.

Eväspapereiden tuttu kahina, ylijäämävoileipien kolahtelu roskakoriin tai sen viereen, täydellä sananvapaudella lausutut kohteliaisuudet esim. opettajista, taululle sutaistut äijänpäät ja sienen viuhina korvan juuressa saavat luokassa syöjät tuntemaan olonsa todella kotoiseksi.

Niinpä valvovia opettajia onkin vaikeata saada heidät jättämään rakas luokka ruokavälituntien ajaksi. Silloin oppilaille tarjoutuu lohdutukseksi kirjasto, jossa voi mukavasti jatkaa ruokatuntia.

Ruokailutauko on pätevä ja käytännöllinen tauko. Paitsi syömiseen sille löytyy käyttöä myös muihin tarkoituksiin, sekä oppilaiden että opettajien on se myönnettävä. Norssilla on silloin aikaa varmistaa, että kaikki kotitehtävät on tullut tehtyä, eli siirtää englannin harjoitus tai aljan laskut omaan vihkoon jonkun pingottavamman oppilaan vihkosta.

Ruokatunnilla on myös tilaisuus päästä joksikin aikaa pois koulun alueelta. Ruokatauolla innokkaimmat opettajat voivat tulla luokkaan kirjoittamaan taululle seuraavan päivän tehtävän. Opettajat ja oppilaat pysyvät paremmin valveilla päivän oppitunnit, kun he ovat saaneet virkistystä ruokatunnilla.

Ruokatunti siis lienee yksi parhaista koulupäivän hetkistä. Lepuuttakaamme silloin kaikessa rauhassa hermojamme, ja jokainen valitkoon parhaaksi katsomansa aterioimispaikan ja -tavan. Siis erinomaista ruokahalua!

JÄSSI 6B
(Jässi 1964b)

Donna: Minä tulen ihan pahoinvoivaksi, kun sinä kaivelet nenääsi ja muodostelet saaliistasi munkkeja. Tuletkin vielä pilaamaan ruokahalua juuri ennen ruokatuntia! (Veikko N:o 2 1966, 19)

Muistelus: Alina näkee ruokatunnin jälkeisen ensimmäisen tunnin aluksi roskakoriin heitetyn juustovoileivän.
– Ei ruokaa saa tuolla tavalla tuhlata. Sodan aikana jouduttiin syömään jopa selluloosaa.
Kuiskaus luokan takaa: – Sen olet näköinenkin.
(Mitä emme tienneet: Tepolla oli kaksi VM 2 ja Mm 1939-1940. Taisi olla ollutkin kova täti.)

Greta: J, vad är en kålrot på finska?
J: ???
Ääni luokan perältä: Eikös lanttu leikkaa?
(Veikko N:o 3 1963, 18)

Ruokatunti

Vain osa oppilaista kävi koulun ruokalassa, muut mutustelivat omia eväitään luokassa lukien samalla läksyjä. Vihreässä taskumatissa oli maitoa, paketissa limpunsiivuja ja tomaatteja. Klaus Helkama haukkasi juustovoileipiä ja ryysti päälle appelsiinijuoma Apsia. Sampo Vapaavuori jakoi äitinsä paistamia erittäin maukkaita sokeroituja lättyjä.

Kelmeänaamat säntäsivät Nissenille ahmimaan muhevia sauhujaan, kahvia ja muuta epäterveellistä sotkua. Koulun jälkeen heitä kerääntyi taas sinne tai Hämäläisten talon ravintola Ilvekseen eli ”Petoeläimeen” muka kääntämään latinaa.

Ruokatunnit sopivat hyvin myös nahisteluun. Oras Meres-Wuori eli Teräsmuori äityi joskus painimaan kuin höökivaunu eikä uskonut ennen kuin oli pari kolme kertaa selätetty pulpettien kaatuillessa ympäriltä. Tehokas ase rähinöissä oli säkkikankainen tauluräsy, joka märkänä oli sangen painava. Karttakepin avulla kohteeseensa lingottuna se vaikutti sopivan lamaannuttavasti.
(Halén 1998, 19)

Jorma Turunen linoleumi. IV palkinto Veikon linoleumipiirroskilpailussa 1960.
Kuva: Veikko N:o 2 1960.

Tällaisen äyriäisen kilohinta oli € 10,58 Teneriffalla Puerto de la Cruzin Mercadonassa pakastettuna 1.2.2008.

Valjakka: Siellä vedessä ovat mädit ja maidit yhtenä liemenä. Ei ihme, jos kalalajit sekaantuvat. (Veikko N:o 4 1962, 32)