Etusivu 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Vanhat Norssit Palaute Ajankohtaista Videot













Talvisota

Suomen kaakkois- ja itärajaa rajaa oli alettu linnoittaa kesällä 1939 vapaaehtoisin voimin. Linnoitustöihin osallistui myös Norssin poikia etenkin Laatokan Karjalassa (Kosunen 2003). Viro, Latvia ja Liettua vuokrasivat puolestaan lokakuussa 1939 Neuvostoliitolle sotilastukikohtia 10 vuodeksi sekä solmivat sen kanssa ”Ystävyys-, ja avunantosopimukset”. Ne päästivät siten Puna-armeijan maidensa sisään ampumatta laukaustakaan.

Suomikin kutsuttiin 5.10.1939 Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Suomen puolustusvoimat kutsuttiin tällöin 6.-12.10.1939 Ylimääräisiin harjoituksiin [YH], ja joukkoja alettiin keskittää itärajalle. Neuvottelut neuvostojohdon kanssa käytiin 12.-14. lokakuuta. Suomalaiset eivät suostuneet avunantosopimuksen solmimiseen, alueluovutuksiin Karjalankannakselta, eivätkä Hangon vuokraamiseen Punalaivaston tukikohdaksi.

Kun vaatimuksiin ei jatkoneuvotteluissakaan suostuttu, Puna-armeija järjesti provokaation. Se ampui 26.11.1939 omalla tykistöllään Karjalankannaksella Venäjän puolella rajaa sijainneessa Mainilan kylässä olleita omia sotilaitaan. Sen jälkeen neuvostojohto sanoi 28.11.1939 irti vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Leningradin Sotilaspiirin joukot hyökkäsivät Suomen rajojen yli 30.11.1939. Otto-Wille Kuusisen johtama kommunistinen nukkehallitus siirtyi Neuvostoliiton puolelta Terijoelle, ja Punailmavoimat pommitti Helsinkiä sekä useita muita asutuskeskuksia.

(Sotatieteen Laitos 1977, 36-38, 43-45, 220-224, Uusi Suomi 1979, 1.12.1939)

Koulutyö oli aloitettu Normaalilyseossa syksyllä 1939 säännölliseen aikaan syyskuun ensimmäisenä päivänä. Lukeminen kuitenkin lopetettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisten neuvottelujen takia 11.10.1939 kello 09.00. Koululaisia alettiin evakuoida Helsingistä maaseudulle, ja lukiolaiset saattoivat osallistua Ylimääräisten harjoitusten tehtäviin (Kaarninen & Kaarninen 2002, 216). Esimerkiksi yli 15-vuotiaita norsseja värvättiin pienissä ryhmissä muun muassa tyhjentämään kerrostalojen vinttejä paloherkästä materiaalista (Kosunen 2003).

Lukioluokat aloittivat jälleen työskentelynsä 22.11. ja muut luokat 27.11.1939. Työskentely jouduttiin kuitenkin keskeyttämään 30.11.1939 kello 09.00, kun Punailmavoimat pommitti Helsinkiä. Lukuvuoden 1939-1940 syyslukukausi päättyi siihen. Sen aikana oli vain 38 lukupäivää, jonka lisäksi oli tietenkin avajaispäivä, sekä kaksi päivää, jolloin luettiin vain yksi aamutunti. (HSN 1939-1940-1941, 3)

Vuonna 1929 syntynyt norssin toisen luokan oppilas Vesa Lyytikäinen kuvaa talvisodan syttymispäivää seuraavasti.

Syksyllä 1939 ennen koulutyön keskeytymistä oli harjoiteltu väestönsuojiin siirtymistä. Ainakin Norssin voimistelusalin pukeutumistilat olivat jollain tavoin tuetut hirsirakennelmin. Aamupäivän toinen tunti 30.11. oli rehtorin pitämä suomen tunti. Se keskeytyi hälytyssireenien ulvontaan. Oletimme ilman muuta, että kyseessä oli harjoitus. Pommien räjähdykset ja ilmatorjuntatuli hämäännyttivät sekä opettajat että oppilaat. Ensimmäisen ’vaara ohi’ –merkin jälkeen meille ilmoitettiin, että kaikkien olisi syytä lähteä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista ja kuunnella radiosta tarkempia ohjeita. Juoksimme tavanomaista koulureittiä Kasarmintorin, Esplanadin ja Senaatintorin kautta. (Lyytikäinen 1994, 14)


Kuva: Uusi Suomi 1.12.1939, 1.

Juuri syyskuussa 16-vuotta täyttänyt Norssin seitsemäsluokkalainen Max Jakobson [s. 1923] on myöhemmin kuvannut talvisodan ensimmäistä päivää koulussa.

Koulut olivat lyhyen tauon jälkeen taas avanneet ovensa. Muistaakseni sinä torstaina koulu alkoi kello 8.00. Ehdimme juuri aloittaa päivän työt, kun ensimmäinen ilmahälytys tuli ja meidät lähetettiin takaisin kotiin. Ilmahälytys ei teknisesti ollut täydellinen yllätys. Aiemmin syksyllähän oli ollut harjoituksia. Olimme lukeneet tilanteesta aamun lehdistä ja ilmahälytyksen tultua totesimme poikien kanssa, että nyt kai se sota on sitten alkanut.

Kävellessämme koulusta kotiin olimme vakavalla mielellä. Joukossa oli muutamia, jotka olivat olleet edellisenä kesänä Kannaksen linnoitustöissä ja olivat siten omakohtaisesti tietoisia tilanteesta. Varsinkin nämä pojat olivat vakavia. Ei ensimmäinen ilmahälytys meissä suoranaista paniikkia herättänyt, mutta ei sotaintoakaan. Esitimme siinä kävellessämme monenlaisia arvioita. Sodan alkaminen ei meille ollut kiistattoman selvää, sillä aamun lehtien mukaan pyrittiin vielä käymään neuvotteluja.” Kodin tuhoutuminen oli sen sijaan sokki.

(Kaakinen 1991, 10; Jakobson 1979; Kun sota syttyi, 138)

Unohdettu luokka

Torstaina marraskuun 30. päivästä 1939 näytti muodostuvan minulle kuten niin monelle muullekin aivan tavallinen koulupäivä. Olin silloin Norssin linjajakoisen 2. luokalla. Aamuhartauden jälkeen meillä oli ensimmäinen tunti Norssin vintillä, eli ylimmässä kerroksessa, missä oli fysiikan pieni, mutta samalla jotenkin viihtyisä luokkahuone. En enää muista, mikä oli oppituntimme aihe, enkä muista kuka silloin oli oppituntimme pitäjä, mutta luokkakokouksissamme on joku varmaakin varmemmin vakuuttanut, että se oli naskalin pitämä tunti.

Tunti kului hitaasti kuten kaikki tunnit siihen aikaan, eikä sen aikana tapahtunut mitään erikoista. Jälkeenpäin tulimme vain ajatelleeksi, ettei sinne kuulunut hälytyssireenin ääntäkään, vaikka me olimme melkein katolla. Tunti kului kuitenkin lopulta päätökseen, ja asian vahvistivat nyökkäyksellään ne luokkatoverit, joilla silloin jo oli kello. Minä lainasin äitini kelloa aina, kun meillä oli kokeet.

Mutta vaikka tunti olikin jo kulunut, ei luokassa kuulunut vapauttavaa summerin ääntä. Opettajakin, taikka sellaisena toiminut naskali, ihmetteli asiaa ja vilkaisi tuon tuostakin omaa kelloaan. Siinä me sitten vain istuimme ja ihmettelimme, kun summeri ei soi. Mehän emme voineet poistua luokasta ilman opettajan lupaa.

Ehkäpä noin 10 minuuttia odoteltuaan opettaja lopulta ilmoitti, että tunti on päättynyt ja että voitte poistua luokasta. Ja niin alkoi se ikimuistettava vaellus vintiltä ala-aulaan. Heti kun tulimme ulos sieltä fyssan luokasta ihmettelimme koulussa vallitsevaa hiljaisuutta. Ei kuulunut yhtään ääntä, ei askelia puhumattakaan juoksuaskelista. Ei näkynyt yhtään opettajaa eikä yhtään oppilasta lukuun ottamatta meidän luokkaamme, joka hitaasti laskeutui ylimmästä kerroksesta alimpaan, missä oma luokkamme sijaitsi.

Edessämme kulki luokan priimus Lasse Mehto, joka hiljaiseen tapaansa keskusteli Kalle Anttilan ja Pauli Harzellin kanssa. Laskeuduin rappusia luokkatoveri Matti Lavingon kanssa. Yhdessä ihmettelimme ja ”taivastelimme” koulussa silloin vallinnutta olotilaa. Norssi oli äänetöntä tyhjyyttä täynnä, emmekä osanneet hakea ratkaisua tälle tilanteelle mistään.


Unohdettu luokka keväällä 1939 eli lj.1938-1939. Ympyrässä jatkosodassa kaatuneet. Oikealla Esko Koivisto ja ylhäällä Veikko Laurinen.
Kuva: Veikko N:o 2 1989-1990, 9.

Kun lopulta tulimme ala-aulaan, niin jumppasalin puolelta lähti meitä kohden rynnistämään tohtori Rafael Holmström, joka punaisena, hikisenä ja puuskuttaen meidät tavoitettuaan tokaisi: ”Pojat, mitäs ihmettä te täällä teette?” Me kaikki olimme vähän ihmeissämme, ja joku taisi sanoakin, että ”koulussahan me, ja juuri tunnilta saapuneina”, ennen kuin Holmström selvästi jo hermostuneena ja meitä kohtaan vähän ärtyneenäkin jatkoi, että ”sota on syttynyt Venäjän ja Suomen välillä. Monia paikkakuntia on pommitettu ja Helsingissä on annettu ilmahälytys”.

Tohtori Holmström ilmoitti vielä, että koulun toiminta oli keskeytetty ja kehotti meitä ottamaan kirjamme, tavaramme ja vaatteemme sekä kehotti meitä heti lähtemään kotiin. Lopuksi koulumme tuleva rehtori sanoi koulun olevan aivan tyhjä ja ihmetteli vielä sitä, että luokkamme oli unohdettu sinne Norssin vinttikerrokseen.

Siitä se luokkamme sitten hajaantui. Osa lähti pihalle vievän oven kautta matkoihinsa ja osa ovesta suoraan ratakadulle, kuten muun muassa minä tein. Ohjeita kotimatkaa varten emme saaneet, eikä pommisuojistakaan siinä vaiheessa ollut puhetta. Näistä ja monista muistakin seikoista johtuen minunkin kotimatkani kesti niin kauan, että ehdin vielä matkalla ollen näkemään kuinka ne yhdeksän venäläistä pommikonetta pudottautuivat pilvistä ja suuntasivat hyökkäyksensä kohti Hietalahtea.

Luokkamme siis hajaantui 30.11.1939 ja kokoontui uudestaan vasta elokuussa 1940, kun koulunkäyntiä jälleen jatkettiin. Mutta vaikka koulu meidät unohtikin, niin sitä ei tehnyt Isänmaa. Jatkosodan loppuvuosina yksi ja toinenkin tästä 2. luokasta tuli silloiseen kutsuntaikään [17-18 v.] ja joutui armeijan leipiin. Ja vaikka tuo luokka ei niin kovin suuri ollutkaan, niin sen piiristä saatettiin kaksi oppilasta sankarihautaan.

Todettakoon lopuksi, että tämä silloinen 2. luokka – myöhemmin nimellä 5. linja b – viettää luokkakokouksensa aina 13. maaliskuuta, ja että tuolla samalla luokalla oli aikoinaan vuonna 1942 yhdeksän evakkopoikaa Karjalasta. YL
(YL 1990)


Neuvostoliiton armeijoiden hyökkäyssuunnitelmat talvisodan alkaessa.
Kartta: Nordberg 2003, 154.

Norssissa ei tehty koulutyötä talvisodan aikana. Jotkut opettajat, muun muassa lehtori Yrjö Nykänen ja yliopettaja Ilmari Paasio [1906-1941] olivat rintamalla, Paasio komppanian päällikkönä. Talvi 1939-1940 vaati kouluyhteisöltä raskaat uhrit. Lehtori Yrjö Nykänen kaatui 9.3.1940 Vuoksen rintamalla. Klassillisen lyseon VII luokan oppilas Hannu Hakala kaatui Suomenlahden jäällä, ja linjajakoisen lyseon VIII luokan oppilas Erkki Mäkinen joutui rintamalla kadoksiin. He jäivät kaikki lepäämään tuntemattomiin hautoihinsa.

Rintaman takaisessa palveluksessa kuoli klassillisen lyseon VIII luokan oppilas Oskari Drockila. Klassillisen lyseon V luokan oppilas Ensi Heinonen sai surmansa tapaturmaisesti vartiopaikallaan. Helsingin pommituksissa kuoli 30.11.1939 lisäksi klassillisen lyseon I luokan oppilas Mauno Hiltunen.

(HSN 1939-1940-1941, 3-5, 13)

Talvisodan sankarivainajat ja pommituksissa kuolleet on esitetty tauluna luvussa norssi0340 Pro Patria 1939-1940.

Kevätlukukausi alkoi poikkeuksellisesti 1.8.1940 ja päättyi 21.9.1940. Kouluun oli talvisodan päätyttyä kirjoittautunut kymmeniä siirtolaisoppilaita, joten oppilasmäärä oli huomattavasti suurempi kuin Norssin omien kasvattien luku oli ollut syyslukukaudella. Opiston 683 pojasta siirrettiin syyskuussa seuraavalle luokalle erinomaisen poikkeuksellisesti 672, joten luokalle jäi vain 11 oppilasta, heidän joukossaan oli vielä yksi siirtolaisoppilas.

Vertailun vuoksi todettakoon, että koulun 623-672 oppilaasta oli 1930-luvulla yleensä jätetty luokalle 51-84 oppilasta. Lukuvuosien tällaiset tunnusluvut on esitetty luvussa norssi0335 ’Tilastollinen tilinpäätös’. Lukupäiviä kertyi kevätlukukaudella avajaispäivän lisäksi kaikkiaan 40. Koko lukuvuosi käsitti siten vain 78 täydellistä työpäivää sekä kaksi avajaispäivää ja kaksi vajaata yhden tunnin päivää.
(HSN 1939-1940-1941, 3)

Talvisota kosketti kovasti koko Suomea. Se saatiin päättymään katkerassa Moskovan rauhassa 13.3.1940, jolloin suomalaisten linjat olivat murtumispisteessä. Puna-armeija tuotti suomalaisille 19 576 henkilön tappiot kaatuneina ja 3 273 kadonneina. Sen lisäksi 16 437 suomalaista oli haavoittunut pahasti ja 27 120 lievemmin.

Suomi menetti tämän oikeudettoman hyökkäyksen seurauksena maata, jonka kuulumisesta Suomeen oli sovittu hyökkääjän kanssa Tarton rauhassa vain 20 vuotta aikaisemmin. Suomalaisia varten oli varattu Terijoen hallitus, joka oli luvannut liittää Suomen Neuvostoliiton osaksi. Se olisi tiennyt Virosta saadun mallin mukaan suomalaisten kyydityksiä Siperian vankileireille kuolemaan ja kyyditsemistä vaille jääneille suomalaisille neuvosto-orjuutta.
(Nordberg 2003, 165)


Norssin oppilaiden terveydentila ei ollut talvisodan takia täysin romahtanut. Määrärahojen puutteessa voitiin vuonna 1940 tosin tarkastaa vain 80 ensimmäisien luokkien ja 98 viidensien luokkien oppilasta. Jo etukäteen oli odotettavissa, että ravintorajoitusten takia oppilaiden yleiskunnossa oli toivomisen varaa.

Vaikka asteikossa olikin tingitty ravitsemustilaan nähden siitä, mitä normaaliaikoina oli pidetty oikeana, yleistilaksi merkittiin 40 hyvä, 88 keskinkertainen ja 50 keskinkertaista huonompi. Selvästi kalpeita oli ollut 33. Useat oppilaat, varsinkin viidesluokkalaiset ilmoittivat lisäksi kokevansa jatkuvaa nälän tunnetta, vaikka he olivat vielä yleensä kaikki saaneet esimerkiksi 600 gramman päivittäisen maitoannoksensa. Yleistilan heikkous ei ollut kuitenkaan vielä syksyllä vaikuttanut sanottavasti koulutyöhön ja koulusaavutuksiin.
(HSN 1939-1940-1941, 6, 8-10)


Abiturus A: ”Varo Huttusen koiraa!”
Abiturus B: ”Pureeko se?”
Abiturus A: ”Ei se, mutta ne, joita sillä on nahassaan.!
(Veikko N:o 5, 1938-39, 101)