Norssin historia 1867/1868 – 1929/1930;
Lyhyt oppimäärä

Stadin vanha slangi syntyi vuosina 1890-1919 Helsingin kaksikielisissä, yleensä työläisten asuttamissa, suomalais-ruotsalaisissa sekakortteleissa. Se yhdisti saman pihan ja saman korttelin erikielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi, sakiksi. Se ei ollut silloin mitään muodikasta nuorisokieltä kuten nykyisin, eikä mitään salakieltä, jolla haluttiin erottua muista. Vanha Stadin slangi oli yksinkertaisesti eräänlaista Sörkan ja Rööperin esperantoa, jota sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset slanginpuhujat vaivatta ymmärsivät. Suomalainen saattoi esimerkiksi sanoa: ”Friidu oli redi, kundi dorka”. Ruotsinkielinen ilmaisi saman sanomalla: ”Fridon va redi, konden dorka”. ( Paunonen 2001, 14-17)

Slangiteksti 1906-1911

- Žiksaa Kalžua! Mihin sä dullaat?
- Skoleen tietysti.
- Vieläks sä käyt skoilua? Mä olen slyytannu jo. Ei sitä toolaa enää dullata skoilassa. S´on skiisimpää ku hakee jotakin duunia ja saa fyrkkaa. Kellä maijarilla sä käyt?
- Samalla ku Ernaki. Gynny ku eilen oli skoijia ku maijari oli niin stydin girinä, että koikkasi kepakon poikki. Zikaa Otžika staijasi sitä plankkia vastaa ja siit meni ohi yks tuttu giba joka röökasi ja otzika sai siltä tilat, mutta maijari näki ja ku tultii luokkaa niin se sai skribaa.
- Onks sull röökiä?
- Ei o. Ittekikin pyysin tuolla Zalilta mutta silläkää ei ollu ku yks borkkarin jämppi. Mutt eiks sul o fyrkkaa niin mennään slumppaamaa tost buidust?
- On mull fimtžo ku mä viggasin Ynkalt.
S´oli aamulla tortžilla ronttaamassa ja siellä se slumppasi yhden tisikan baislarin ja s´oli niin gutaa että!
- No kuykkaa tänne se mutt slumpataan fenkkaa, ei sitä toolaa borkkaria.
- Žiikaa masaa! Mä lähden skoleen nyt.
- Häijeena, oleks tommonen, siin o mulla stara. Ei voogaa pistää ees fimaa.
- Miks emmä voogaa mutt ku mun täytyy lähteä skoleen.

- Jeest skoleen. O pois. Tuolt luffaa Lautzu. Vislaa se tänne ja käske sen kurssata maijarille, et sun magas on kipee.
- Jeh! Ssst, ssst. Lautžu, tuu tänne! Meneks sä skoilaan?
- En. Mä slyytaan ja skaffaan jotakin duunia ku mutži ja fatži aina ryppyilevät, etten mä mitää žeenaa. Fatzi tokkaa kaikki rahat pomppaan ja on aina stakassa ja niinjeevelin trindinä. Eilenki s´oli nii stydisti fyllassa, ett ku se tuli himaa nii koikkasi mutžia fišulla päähä. Mut sitte meni broidi välii ja torppasi sellasen glitžarin että fatži oli vait.
- Onks sull röökiä ku ei Kaltzullakaa ole?
- Ei, mutt me slumppaamaa. Mä snutasin broidilta fimtžikan tänä aamuna.
Slumppaaks mä koko rahall?
- Ziikaa masaa, silloinhan ei mulle jäis yhtää giloja! Slumppaa vaa žyfimall. Mutt tu takasin ja!

- Mennääks sitte spilkkamaan ku Tilikka tulee?
- Jehh! Mull on bussi sandkryypari. Tiedäks mull oli eilen vähän stydin veka savamaga mutt mä mistasin sen Entžikalle.
- Jeest! Mutt mennää ennemmin fimanslantilla grottaan ku ei o yhtään kryyparia.
- No, saathan sä sen ku tokkaat sporiksen alle tai duunaat gatarilla.
- Ei, ei gatarilla tuu vekaa. Sporiksen alla tulee bužimpia. Mistä tulee reilumpia, gardareista tai flottareista?
- Kyll flottareista.

- Žiks, nyt Tillikka tulee. Kato s´on vähä roisi äiskä, aina se brassaa. Nykkin se meinas smiitata, mutt ku mä näin nii ei voogannu!
- Montaks sä sait zyfimal?
- Kakstoist.
- Kakstoist? Sä olet vohkinnu yhden. Kolmetoistahan se antaa.
- Žiikaa kundia, se luulee et mä olen tollanen snutari. Jumalista mä en saannu enempää.
- No pidä nyt se yks, sä olet aina tollanen böndi masa.
- No älkää ny viitti ruveta slaskaamaa.
- Me Lautžun kans tuumattii, et lähettäis spikkaamaa.
- Ei sitä toolaa. Mennään ennemmin koikkaamaa palloa Kaisan plaanille.
- Ja näin vähän kundia.
- Snaijataan lyyroja, abus minä esa koikkaamaa.
- Ei. Teekataan. Mutt eihän meillä (ole) palloa eikä seltteriäkään!
- Mennää žiikaamaa, jos Wiltžki on himassa. Silon vega huggin musta pallo ja seltteri.
- En minä. Se gisaa niin stydisti koddaa.
- Žiikaa Heruli suftaa. Kyll olet survi häiskä No mennää sitt spilkkaamaa.
- No anna nyt röökit ens!
- Onks sul špidiä?
- Ei, en mä voogaa pitä taskus joka ilta ku mugi greevaa jokailta mun taskuni. Mutt on mull ploonia.
- Ja mull on yksi špidi.
- No tendaa sitte.
- Mennää enste tokkaamaa yks spilkkari sporiksen alle ku latžulla ei oo yhtään buššia.
- No saat multa yhden oikein vernan kun meet tänä iltana dilkkaamaa mun edestäni Tyäsiä.
- Luuleks kans! Viäläks sä olet Tyäsissä? Mä slyytasin Huusiksesta. Trokaamalla zeenaa enemmän fyänaa.

- No mennää sitte tokkaamaa, mutt ziikataa ettei slurkki nää.
- Mä varron. Mut olkaa skoraa!
- Tulks verna?
- Ei oikeen mutt kyl se menee.
- Tota bulia taloa vastaan stikataan.
- Jehh!
- No stikkaa sinä ensin!
- Stikkaa sinä! No!
- Se meni roisista.M´otan uudestaa. Ensimmäinen kerta ei jllaa.
- M´otetaa ja sitte uudestaa.
- Žiikakkaa tuall menee yks žimbala, tehdääks juksia! Zimbala tarataitaa, žöp en levande besse!
- No älä ny viitti tehdä juksia. Hiivaa nyv vaa.
- M´olen esa.
- Älä valehtele, minäpä!
Sitte noon tasakat. Kaltzu tuu gluunaamaa
- Kyl n´oon tasakat.
- Žiks, Kaltžukin on kiero kaveri. Otetaa uudestaa sitte.
- No nyt m´olen ainakin esa. Ja sä olet visa.
- No kilksaas itte. Sä paat kumminki kaikki bobloja. Mutt älä tee mitää grišoja. Jos vaan saat yglöjä niin mä slyytaan tvärt.

- Žiikakkaa, tuolt tulee pollari. Lähetää skoraa luffaamaa. Mihi mennää?
- Painetaa Enžikan pihaa ja sielt yhden plankin yli Brangaan. Siell voi buššia jömmoja ja siellä voidaan ruveta brassaamaa gurkkaa.
- En mä voogaa tulla sinne. Siel on yks groušši jyžkele, joka on luvannu mulle päihin.
- Ei se anna. Tuu vaa. Mä menen kurssaamaa sille.
(Slangi.net 2007)

Sanasto